Suositeltavat käytänteet gynekologisen leikkauspotilaan infektoituneen leikkaushaavan hoitoon
Sohlman, Emmi; Vahala, Johanna; Vikman, Pauliina (2011)
Sohlman, Emmi
Vahala, Johanna
Vikman, Pauliina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201031042
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201031042
Tiivistelmä
Suositeltavat käytänteet gynekologisen leikkauspotilaan infektoituneen leikkaushaavan hoitoon - projektiaihe on osa Laurea-ammattikorkeakoulun ja HUS/HYKS Naisten- ja lastentautien tulosyksikön naistentautien ja synnytysten vastuualueen hoitotyön laadunkehittämishanketta. Projektiraportti on toteutettu kehittämishankkeena Learning by Developing (LbD)-mallin mukaisesti. Lähtökohdat suositeltavien käytänteiden luomiseen perustuvat työelämän aitoihin kehittämistarpeisiin.
Kehittämishanke on toteutettu projektiraporttina Naistenklinikan osastolle 30, joka on osa naisten- ja lastentautien tulosyksikköä. Osastolla hoidetaan perioperatiivisia potilaita. Projektiraportin tarkoituksena on ollut kehittää osastolle yhdenmukaiset ja näyttöön perustuvat suositeltavat käytänteet infektoituneen laparotomiahaavan hoitoon. Tarkoituksena olisi, että osaston haavanhoidon vaikuttavuus paranisi, jolloin lisäkomplikaatiot vähenevät ja haavojen paraneminen nopeutuu.
Leikkaushaavainfektiot voivat olla pinnallisia, syviä tai ne voivat ulottua leikkausalueella olevaan elimeen. Useimmiten haavainfektion aiheuttajamikrobeita ovat Staphylococcus aureus, Streptococcus lajit, anaerobit sekä Pseudomonas aeruginosa. Tyypillisiä haavainfektion merkkejä ovat punoitus, kuumotus ja turvotus, sekä leikkausalueella esiintyvä kipu. Lisäksi infektoitunut haava erittää usein märkäistä ja pahanhajuista eritettä. Puolustusmekanismin käynnistyminen saattaa nostattaa potilaalle kuumeen. Haavainfektio todetaan oireiden ja haavasta otettavan bakteeriviljelyn perusteella. Useimmiten mekaanisen haavahoidon tukena on antibioottihoito.
Suositeltavat käytänteet ovat ”systemaattisesti kehitettyjä lausumia”, jotka on laadittu edistämään laadukasta näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Suositukset selventävät hoitotyön yhdenmukaista toimintatapaa, mikä helpottaa hoitajien työtä. Suositusten lähtökohtana toimii näyttöön perustuva tieto, joka koostuu tieteellisestä tutkimuksesta sekä kokemukseen perustuvasta hyväksi havaitusta toimintanäytöstä. Käytänteiden lähtökohtana on ongelman asettaminen ja siihen liittyvien kysymysten määrittäminen. Tieteellisen tutkimuksen vahvuutta arvioidaan ja sitä verrataan hyväksi havaittuihin kokemuksiin. Hoitotyön suositeltavat käytänteet laaditaan kokemusnäytön ja tieteellisten tutkimusten pohjalta ja valitaan paras käytänne sekä huomioidaan muut mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot.
Projektiraportissa on kuvattu gynekologisen leikkauspotilaan infektoituneen leikkaushaavan hoitotyötä. Suositeltavia käytänteitä haavanhoidon tueksi on laadittu 13 ja niissä on keskitytty haavanhoidossa huomioonotettaviin seikkoihin. Kaikki suositeltavat käytänteet perustuvat näyttöön ja tutkittuun tietoon. Käsiteltäviä teemoja ovat leikkaushaavanhoito, potilaanohjaus, haavanhoidon kirjaaminen, infektion merkkien tunnistaminen, aseptiikka sekä leikkaushaavakipu.
Kehittämishanke on toteutettu projektiraporttina Naistenklinikan osastolle 30, joka on osa naisten- ja lastentautien tulosyksikköä. Osastolla hoidetaan perioperatiivisia potilaita. Projektiraportin tarkoituksena on ollut kehittää osastolle yhdenmukaiset ja näyttöön perustuvat suositeltavat käytänteet infektoituneen laparotomiahaavan hoitoon. Tarkoituksena olisi, että osaston haavanhoidon vaikuttavuus paranisi, jolloin lisäkomplikaatiot vähenevät ja haavojen paraneminen nopeutuu.
Leikkaushaavainfektiot voivat olla pinnallisia, syviä tai ne voivat ulottua leikkausalueella olevaan elimeen. Useimmiten haavainfektion aiheuttajamikrobeita ovat Staphylococcus aureus, Streptococcus lajit, anaerobit sekä Pseudomonas aeruginosa. Tyypillisiä haavainfektion merkkejä ovat punoitus, kuumotus ja turvotus, sekä leikkausalueella esiintyvä kipu. Lisäksi infektoitunut haava erittää usein märkäistä ja pahanhajuista eritettä. Puolustusmekanismin käynnistyminen saattaa nostattaa potilaalle kuumeen. Haavainfektio todetaan oireiden ja haavasta otettavan bakteeriviljelyn perusteella. Useimmiten mekaanisen haavahoidon tukena on antibioottihoito.
Suositeltavat käytänteet ovat ”systemaattisesti kehitettyjä lausumia”, jotka on laadittu edistämään laadukasta näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Suositukset selventävät hoitotyön yhdenmukaista toimintatapaa, mikä helpottaa hoitajien työtä. Suositusten lähtökohtana toimii näyttöön perustuva tieto, joka koostuu tieteellisestä tutkimuksesta sekä kokemukseen perustuvasta hyväksi havaitusta toimintanäytöstä. Käytänteiden lähtökohtana on ongelman asettaminen ja siihen liittyvien kysymysten määrittäminen. Tieteellisen tutkimuksen vahvuutta arvioidaan ja sitä verrataan hyväksi havaittuihin kokemuksiin. Hoitotyön suositeltavat käytänteet laaditaan kokemusnäytön ja tieteellisten tutkimusten pohjalta ja valitaan paras käytänne sekä huomioidaan muut mahdolliset ratkaisuvaihtoehdot.
Projektiraportissa on kuvattu gynekologisen leikkauspotilaan infektoituneen leikkaushaavan hoitotyötä. Suositeltavia käytänteitä haavanhoidon tueksi on laadittu 13 ja niissä on keskitytty haavanhoidossa huomioonotettaviin seikkoihin. Kaikki suositeltavat käytänteet perustuvat näyttöön ja tutkittuun tietoon. Käsiteltäviä teemoja ovat leikkaushaavanhoito, potilaanohjaus, haavanhoidon kirjaaminen, infektion merkkien tunnistaminen, aseptiikka sekä leikkaushaavakipu.