Opioidikorvaushoidot : Hoitohenkilökunnan kokemuksia hoidoista ja kehittämismahdollisuuksista

Abstract

Opioidiriippuvuuden lääkkeellisiä korvaushoitoja on annettu Suomessa jo toistakymmentä vuotta. Asiakkaiden kiinnittyminen hoitoihin on ollut hyvää. Hoidon saatavuus ei kuitenkaan ole vielä riittävää varsinkaan nuorilla huumeriippuvaisilla.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa hoitohenkilökunnan kokemuksista opioidikorvaushoitoasiakkaiden hoidosta sekä tuoda esiin henkilökunnan näkemyksiä hoitojen kehittämismahdollisuuksista.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisen tutkimusmenetelmän avulla. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina opioidikorvaushoitoihin osallistuvalta henkilökunnalta. Aineiston analysoinnissa käytettiin induktiivista sisällönanalyysiä.

Tutkimustuloksissa nousi esiin korvaushoitojen keskeisimmiksi hyödyiksi elämänlaadun paraneminen, päihteiden väärinkäytön väheneminen sekä yhteiskunnalliset hyödyt. Korvaushoitoasiakkaiden ongelma-alueiksi nostettiin vaikeudet elämänhallinnassa, psyykkisessä voinnissa, hoitojen etenemisessä sekä yhteiskuntakelpoisuudessa. Hoitolinjoja tulisi jatkossa kehittää yhtenäisemmiksi. Myös asiakkaan psykososiaalisen tuen järjestämisessä ilmeni suuria puutteita asiakkaan siirtyessä jatkohoitoon.

Opioid replacement therapy for treating opioid dependence has been in use for over a decade now in Finland. Patient adherence to treatments has been good. Availability of treatments though is not yet good enough especially for young drug addicts.

The purpose of this study was to gather information from the nursing staff about the patients who partake in opioid replacement therapy and also to investigate possible further development opportunities regarding treatments.

The study was qualitative by nature. Data for the study was gathered by interviewing nursing staff members who took part in administering opioid replacement therapy. Interviews were conducted as theme interviews. Analytic induction was used to analyze the gathered data.

It was found that opioid replacement therapy improved the patients' quality of life, reduced the abuse of drugs and had other sociological benefits. Patients had problems with fitting in society, coping, their psychic condition and also in the progress of their treatments. The results suggest a need for a more uniform policy regarding treatments and also that there are great shortcomings in providing the patients proper psychosocial aid when moving on to follow-up care.