LÄHIVERKOSTO PERHETUKIKESKUKSEEN SIJOITETUN NUOREN KASVUN JA KEHITYKSEN TUKENA
Vuonos, Marjo (2011)
Vuonos, Marjo
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201271682
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201201271682
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lastensuojelun sijaishuollossa asuvien nuorten lähiverkostoja
ja perhetukikeskuksessa työskentelevien ohjaajien työtä nuoren ja nuoren
oman lähiverkoston kanssa. Tutkimuksessa etsitään vastauksia kysymyksiin, miten perhetukikeskuksessa
oleva nuori kuvaa lähiverkostoaan verkostokartan avulla ja kuinka perhetukikeskuksen
ohjaaja tukee nuorta ylläpitämään suhteita lähiverkostoonsa.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkitaan viiden perhetukikeskuksessa asuvan
nuoren verkostokarttaa. Lisäksi analysoidaan näiden nuorten asiakassuunnitelman ja
päivittäiset raportit. Aineiston analyysimenetelmänä on laadullinen sisällön analyysi. Tässä
tutkimuksessa on käytetty sekä induktiivista että deduktiivista lähestymistapaa. Ohjaajan
työtä ohjaa asiakassuunnitelma ja päivittäisissä raporteissa ohjaaja huomioi ja raportoi
asiakassuunnitelmaan kirjattuja tavoitteita suhteessa nuoreen ja hänen lähiverkostoonsa.
Tulosten mukaan nuoret kuvaavat lähiverkostoon kuuluviksi henkilöiksi vaihtelevasti äidin
ja isän tai joko äidin tai isän, sisarukset ja sukulaisia. Kouluun tai harrastuksiin liittyviä
henkilöitä nuori ei laittanut yleensä lähiverkostoonsa kuuluviksi. Tutkimuksen mukaan
asiakassuunnitelmissa ja päivittäisissä raportoinneissa havaittu ohjaajan työ tukee
voimakkaasti nuoren identiteetin kehittymistä ja yhteiskuntaan sopeutumista.
Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tarkastella sosiaalityöntekijän kokemuksia lähiverkoston
kartoittamisesta lastensuojeluprosessin eri vaiheissa. Olisi myös kiintoisaa
tutkia sijaishuollossa olevien lasten vanhempien kokemuksia yhteistyöstä sijaishuollossa
olevan henkilöstön kanssa.
ja perhetukikeskuksessa työskentelevien ohjaajien työtä nuoren ja nuoren
oman lähiverkoston kanssa. Tutkimuksessa etsitään vastauksia kysymyksiin, miten perhetukikeskuksessa
oleva nuori kuvaa lähiverkostoaan verkostokartan avulla ja kuinka perhetukikeskuksen
ohjaaja tukee nuorta ylläpitämään suhteita lähiverkostoonsa.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jossa tutkitaan viiden perhetukikeskuksessa asuvan
nuoren verkostokarttaa. Lisäksi analysoidaan näiden nuorten asiakassuunnitelman ja
päivittäiset raportit. Aineiston analyysimenetelmänä on laadullinen sisällön analyysi. Tässä
tutkimuksessa on käytetty sekä induktiivista että deduktiivista lähestymistapaa. Ohjaajan
työtä ohjaa asiakassuunnitelma ja päivittäisissä raporteissa ohjaaja huomioi ja raportoi
asiakassuunnitelmaan kirjattuja tavoitteita suhteessa nuoreen ja hänen lähiverkostoonsa.
Tulosten mukaan nuoret kuvaavat lähiverkostoon kuuluviksi henkilöiksi vaihtelevasti äidin
ja isän tai joko äidin tai isän, sisarukset ja sukulaisia. Kouluun tai harrastuksiin liittyviä
henkilöitä nuori ei laittanut yleensä lähiverkostoonsa kuuluviksi. Tutkimuksen mukaan
asiakassuunnitelmissa ja päivittäisissä raportoinneissa havaittu ohjaajan työ tukee
voimakkaasti nuoren identiteetin kehittymistä ja yhteiskuntaan sopeutumista.
Jatkotutkimusaiheena olisi mielenkiintoista tarkastella sosiaalityöntekijän kokemuksia lähiverkoston
kartoittamisesta lastensuojeluprosessin eri vaiheissa. Olisi myös kiintoisaa
tutkia sijaishuollossa olevien lasten vanhempien kokemuksia yhteistyöstä sijaishuollossa
olevan henkilöstön kanssa.