Lonkkamurtumapotilaan psyykkinen kuntoutuminen leikkauksen jälkeen terveyskeskuksen vuodeosastolla

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Lohjan terveyskeskuksen vuodeosastoille 1 ja 4 lonkkamurtumapotilaan leikkauksen jälkeisen psyykkisen kuntoutumisen arviointia. Opinnäytetyö on osa kuntouttavan hoitotyön hanketta Lohjan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta-alueella. Psyykkisen kuntoutumisen arviointi perusterveydenhuollossa on osa lonkkamurtumapotilaan hoitoketjua.

Projektin aikana opiskelijat muodostivat Lohjan terveyskeskuksen osaston edustajien kanssa työryhmän. Työryhmän tarkoituksena oli kehittää uutta toimintamallia, jolla hoitajat arvioivat lonkkamurtumapotilaan leikkauksen jälkeistä psyykkistä kuntoutumista. Kehittämistoiminnan menetelmänä käytettiin juurruttamista, jossa tuotetaan uutta tietoa työyhteisön käyttöön. Nykytilanteen kuvauksessa ja uuden toimintatavan arvioinnissa käytettiin tiedonkeruumenetelmänä teemahaastattelua.

Työryhmän työskentelyn tuloksena osastolle haluttiin ottaa käyttöön uudeksi toimintamalliksi Cornell-depressioasteikko ja kasvokuvamittari, jolla hoitajat voivat käyttää apuna arvioidessaan potilaan psyykkistä vointia. Cornell-depressio- ja kasvokuvakyselyt tehdään potilaalle viiden vuorokauden kuluttua osastolle tulosta. Testeistä saaduista tuloksista tehdään yhteenveto. Jos potilaalla todetaan psyykkisen voinnin laskua, lääkäri päättää miten potilasta jatkossa hoidetaan.

Työyhteisössä uutta toimintamallia, Cornell-depressioasteikon ja kasvokuvamittarin käytettävyyttä arvioivat testin tehneet hoitajat swot-analyysin avulla. Cornell- depressioasteikkoa pidettiin haastavana mallina potilaan psyykkisen voinnin arvioinnissa. Uuden kehittämistavan myötä lonkkamurtumapotilaitten psyykkistä kuntoutumista voidaan seurata mittareita käyttämällä. Työyhteisö jatkaa lonkkamurtumapotilaiden psyykkisen voinnin arviointia Cornell-depressioasteikolla ja Pain faces scale-kasvokuvilla kuntoutuksen yhteydessä. Potilaan psyykkisestä voinnista kirjataan tarkemmin hoitosuunnitelmaan.

Tulevaisuudessa kehittämistyötä voidaan jatkaa muokkaamalla Cornell-mittarin kysymysten pohjalta osastolle sopiva lomake tai testaamalla vielä muita mittareita, jotta löydettäisiin osaston tarpeisiin sopiva mittari.

The post-operative psychiatric rehabilitation of a hip fracture patient at the medical center bed ward

The goal of this thesis was to develop the evaluation of psychiatric rehabilitation after a hip fracture operation for wards 1 and 4 in the Lohja Medical Center. The thesis is part of a project on rehabilitation nursing “the treatment chain for hip fractures in the LOST area” and concerns the patient’s psychiatric rehabilitation.

During the project students formed a work group with the representatives of the Lohja Medical Center. The purpose of the work group was to develop a new operating model to help nurses to evaluate patients’ psychiatric rehabilitation after a hip fracture operation. The work is activity-oriented and based on the wishes of the working life. The method used for the development was dissemination, in which the new information is produced for the use by the work community. Theme interviews were used to describe the current situation and to collect data on the evaluation of the new operating method.

As a result of the work of the work group, Cornell depression scale and facial expression meter were suggested to be implemented. These tests can be used to help evaluate the mental well-being of the patient and are performed five days after the patient has been assigned to the ward. The results of the tests are then summarized and, if there is any decline in the patient’s psychiatric condition, the doctor decides on further treatment.

The usability of the new operating model in the work community was evaluated through interviews and by conducting a SWOT analysis. The new methods for mental evaluation were considered challenging. With the new development method, hip fracture patient’s mental recovery can be evaluated by using these meters. The work community will continue to evaluate the patient’s psychiatric well-being during the rehabilitation. The patient’s psychiatric status will be entered in greater detail into the treatment plan.

In the future, research can be continued by testing of different depression meters in order to find the most suitable method for their use.