Jätelain kokonaisuudistus : yhdyskuntajätteen materiaali- ja energiahyötykäytön näkökohtia
Torppala, Olli (2011)
Torppala, Olli
Lahden ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202232419
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202232419
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään jätelain kokonaisuudistuksen tuomia merkittävimpiä muutoksia jätelakiin ja erityisesti tuottajien vastuisiin ja velvollisuuksiin sekä lain vaikutuksia käytännön toimiin. Työssä tarkastellaan myös materiaali- ja energiahyötykäytön nykytilaa sekä tulevaisuutta maassamme.
Tuottajavastuujärjestelmä tuli mukaan kansalliseen lainsäädäntöömme liittyessämme EU:iin. Tämän jälkeen jätelainsäädäntöämme on jouduttu muuttamaan parikymmentä kertaa EU:n säädöksien sisällyttämiseksi lakiin. Muutosten kohteena ovat olleet erityisesti tuottajavastuuseen liittyvät säädökset. Tämä on johtanut jätelain pirstoutumiseen ja lakiuudistus on jo tämä huomioonottaen perusteltua tehdä. Samalla lakiin sisällytetään uusimmat EU:n säädökset, joiden piti olla mukana lainsäädännössämme jo vuoden 2010 lopulla.
Suurin sisällöllinen muutos lakiuudistuksessa koskee tuottajavastuuta. Pakkauksia koskeva tuottajavastuu muuttuu osittaisesta täydeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että pakkausalan tuottajat ovat vastuussa myös yksityisten kuluttajien pakkausjätteistä. Pakkausalan velvollisuuksiin ei kuitenkaan edelleenkään kuulu järjestää käytettyjen pakkauksien keräystä kiinteistökohtaisesti, vaan tarkoitus on luoda maankattava keräysverkosto, johon kuluttajilla on mahdollisuus vaivattomasti palauttaa käytetyt pakkaukset.
Tulevaisuudessa keräysjärjestelmään otetaan mahdollisesti mukaan myös muovipakkauksien keräys, kuten Ruotsissa tehtiin jo vuonna 2008. Tämä ei ole kuitenkaan vielä varmaa, koska materiaalikohtaisia hyötykäyttötavoitteita ei ole kirjattu lakipykäliin kuten ennen, vaan ne asetetaan erikseen annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Tämän asetuksen on tarkoitus tulla voimaan samaan aikaan uuden jätelain kanssa. Kierrätyksen tulevaisuus on lisäksi riippuvainen asetuksien tiukkuudesta. Tähän saakka tavoitteet ovat olleet suhteellisen helppoja toteuttaa ja joidenkin jakeiden osalta tulokset ovat ylittäneet kierrätystavoitteet kirkkaasti. EU:n kierrätystavoitteet tulevat kuitenkin kiristymään tulevaisuudessa ja sen vuoksi kansalliset kierrätystavoitteidemme tulisi olla riittävän kunnianhimoisia.
Jätteensynnyn ehkäisemisen ja kierrätyksen lisäämisen ohella Suomessa pyritään lisäämään valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaisesti jätteenpolttoa huomattavasti lähivuosina. Taustalla on EU:n direktiivien mukainen suunnitelma biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoittamisen rajoittamisesta. Vuonna 2016 kaatopaikalle saisi sijoittaa enintään 25 % syntyvästä biohajoavasta jätteestä. Suomeen ollaan jo vauhdilla rakentamassa uutta laitoskapasiteettia ja vuoteen 2016 mennessä maassamme poltetaan yhdyskuntajätteitä jo yli miljoona tonnia vuodessa.
Tuottajavastuujärjestelmä tuli mukaan kansalliseen lainsäädäntöömme liittyessämme EU:iin. Tämän jälkeen jätelainsäädäntöämme on jouduttu muuttamaan parikymmentä kertaa EU:n säädöksien sisällyttämiseksi lakiin. Muutosten kohteena ovat olleet erityisesti tuottajavastuuseen liittyvät säädökset. Tämä on johtanut jätelain pirstoutumiseen ja lakiuudistus on jo tämä huomioonottaen perusteltua tehdä. Samalla lakiin sisällytetään uusimmat EU:n säädökset, joiden piti olla mukana lainsäädännössämme jo vuoden 2010 lopulla.
Suurin sisällöllinen muutos lakiuudistuksessa koskee tuottajavastuuta. Pakkauksia koskeva tuottajavastuu muuttuu osittaisesta täydeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että pakkausalan tuottajat ovat vastuussa myös yksityisten kuluttajien pakkausjätteistä. Pakkausalan velvollisuuksiin ei kuitenkaan edelleenkään kuulu järjestää käytettyjen pakkauksien keräystä kiinteistökohtaisesti, vaan tarkoitus on luoda maankattava keräysverkosto, johon kuluttajilla on mahdollisuus vaivattomasti palauttaa käytetyt pakkaukset.
Tulevaisuudessa keräysjärjestelmään otetaan mahdollisesti mukaan myös muovipakkauksien keräys, kuten Ruotsissa tehtiin jo vuonna 2008. Tämä ei ole kuitenkaan vielä varmaa, koska materiaalikohtaisia hyötykäyttötavoitteita ei ole kirjattu lakipykäliin kuten ennen, vaan ne asetetaan erikseen annettavalla valtioneuvoston asetuksella. Tämän asetuksen on tarkoitus tulla voimaan samaan aikaan uuden jätelain kanssa. Kierrätyksen tulevaisuus on lisäksi riippuvainen asetuksien tiukkuudesta. Tähän saakka tavoitteet ovat olleet suhteellisen helppoja toteuttaa ja joidenkin jakeiden osalta tulokset ovat ylittäneet kierrätystavoitteet kirkkaasti. EU:n kierrätystavoitteet tulevat kuitenkin kiristymään tulevaisuudessa ja sen vuoksi kansalliset kierrätystavoitteidemme tulisi olla riittävän kunnianhimoisia.
Jätteensynnyn ehkäisemisen ja kierrätyksen lisäämisen ohella Suomessa pyritään lisäämään valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaisesti jätteenpolttoa huomattavasti lähivuosina. Taustalla on EU:n direktiivien mukainen suunnitelma biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoittamisen rajoittamisesta. Vuonna 2016 kaatopaikalle saisi sijoittaa enintään 25 % syntyvästä biohajoavasta jätteestä. Suomeen ollaan jo vauhdilla rakentamassa uutta laitoskapasiteettia ja vuoteen 2016 mennessä maassamme poltetaan yhdyskuntajätteitä jo yli miljoona tonnia vuodessa.