Kehitysvammaisten ehkäisevä päihdetyö
Hintikainen, Katri (2012)
Hintikainen, Katri
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202242469
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201202242469
Tiivistelmä
Kehitysammaisten ihmisten päihteiden käytöstä puhutaan yleisesti ottaen vähän. Puhuminen on yhtä vaikeaa, kuin aikanaan vammaisten seksuaalisuudesta puhuminen (Könkkölä 2003: 5; Kilgast 2003: 7-8). Vasta Sininauhaliiton Vapa-projektin myötä yhdeksänkymmentäluvun lopulla vammaisten päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn on alettu kiinnittää enemmän huomiota (Jokela ym. 2009: 9). Koska kehitysvammaisten päihdeongelmia ja -työtä on tutkittu verrattain vähän, on kehitysvammaisten ehkäisevä päihdetyö opinnäytetyön aiheena erittäin mielenkiintoinen, haastava ja ajankohtainen.
Tämä toimintatutkimuksellinen opinnäytetyö toteutui kahdessa kehitysvammaisten asuntolassa. Toimintaan kuului teoriatietoa selkokielisesti kuvilla tukien diaesityksen muodossa, sekä päihteiden käyttöön ja haittoihin keskittyvä foorum-teatteri esitys. Teoriasta saadun tiedon mukaan lievästi kehitysvammaiset ovat suurin riskiryhmä, joten asuntolat valikoituivat tämän asiakasryhmän mukaan.
Kehitysvamma-alan verkkopalveluiden internet-sivujen mukaan päihderiippuvuuden riski kasvaa kehitysvammaisella, jonka asumismuoto muuttuu autetusta itsenäisempään asumiseen ja elämiseen. Asuntoloissa, joissa toimintamme toteutimme, vallitseva ilmapiiri ja tapakulttuuri oli erilainen. Tämä varmasti vaikutti myös osaltaan asuntoloiden erilaiseen näkemykseen päihteiden käytöstä, sillä nähtävästi A-asuntolassa asukkaat elävät paljon itsenäisemmin kuin B-asuntolassa.
Tutkimusten perusteella lievästi kehitysvammaiset henkilöt ilmaisevat itseään puheella, mutta tämä rajoittuu usein konkreettisiin ja puhujaa lähellä oleviin asioihin (Launonen 2009: 157–158). Myös oman tutkimuksemme mukaan tämä pitää paikkansa. Havaitsimme dia-esityksen perusteella, että asukkaiden tietämys päihteistä vaihteli suuresti. Osallistujista huomasi, etteivät he aina ymmärtäneet mistä olimme keskustelemassa ja eivätkä välttämättä osanneet vastata aiheeseen liittyviin kysymyksiin.
Foorum-teatterin jälkeen asukkaat kertoivat, että näyttelemällä oli oppinut paremmin. Myös ohjaajien palautteessa kävi ilmi, että foorum-teatteri oli heidän mielestään ollut asukkaille hyvä tapa oppia. Ohjaajat kokivat myös, että asukkaille jää asia paremmin mieleen kun he ovat sen konkreettisesti nähneet.
Toiminnan asiakaslähtöisyys näkyi parhaiten toiminnan muokkaamisessa. Havaitsimme toimintaa tehdessämme, että A-asuntolassa toiminnallisia harjoitteita ei otettu hyvin vastaan, joten jätimme suurimman osan harjoitteista pois. Tässä kuuntelimme ja havainnoimme ryhmää joten kykenimme muokkaamaan toimintaa asukkaille sopivammaksi. Lähes kaikkien toimintaan osallistuneiden asukkaiden mielestä oli mielekästä olla mukana toiminnassa. Olennaista toimintatutkimuksessa on, että tutkittavat otetaan mukaan aktiivisiksi osallistujiksi tutkimukseen mukaan sekä yhteistyöhön ja aktiiviseen tekemiseen tutkimuksen ohella (Kuula; 2006). Palautteen ja havainnoinnin perusteella onnistuimme ottamaan asukkaat hyvin mukaan toimintaan.
Tämä toimintatutkimuksellinen opinnäytetyö toteutui kahdessa kehitysvammaisten asuntolassa. Toimintaan kuului teoriatietoa selkokielisesti kuvilla tukien diaesityksen muodossa, sekä päihteiden käyttöön ja haittoihin keskittyvä foorum-teatteri esitys. Teoriasta saadun tiedon mukaan lievästi kehitysvammaiset ovat suurin riskiryhmä, joten asuntolat valikoituivat tämän asiakasryhmän mukaan.
Kehitysvamma-alan verkkopalveluiden internet-sivujen mukaan päihderiippuvuuden riski kasvaa kehitysvammaisella, jonka asumismuoto muuttuu autetusta itsenäisempään asumiseen ja elämiseen. Asuntoloissa, joissa toimintamme toteutimme, vallitseva ilmapiiri ja tapakulttuuri oli erilainen. Tämä varmasti vaikutti myös osaltaan asuntoloiden erilaiseen näkemykseen päihteiden käytöstä, sillä nähtävästi A-asuntolassa asukkaat elävät paljon itsenäisemmin kuin B-asuntolassa.
Tutkimusten perusteella lievästi kehitysvammaiset henkilöt ilmaisevat itseään puheella, mutta tämä rajoittuu usein konkreettisiin ja puhujaa lähellä oleviin asioihin (Launonen 2009: 157–158). Myös oman tutkimuksemme mukaan tämä pitää paikkansa. Havaitsimme dia-esityksen perusteella, että asukkaiden tietämys päihteistä vaihteli suuresti. Osallistujista huomasi, etteivät he aina ymmärtäneet mistä olimme keskustelemassa ja eivätkä välttämättä osanneet vastata aiheeseen liittyviin kysymyksiin.
Foorum-teatterin jälkeen asukkaat kertoivat, että näyttelemällä oli oppinut paremmin. Myös ohjaajien palautteessa kävi ilmi, että foorum-teatteri oli heidän mielestään ollut asukkaille hyvä tapa oppia. Ohjaajat kokivat myös, että asukkaille jää asia paremmin mieleen kun he ovat sen konkreettisesti nähneet.
Toiminnan asiakaslähtöisyys näkyi parhaiten toiminnan muokkaamisessa. Havaitsimme toimintaa tehdessämme, että A-asuntolassa toiminnallisia harjoitteita ei otettu hyvin vastaan, joten jätimme suurimman osan harjoitteista pois. Tässä kuuntelimme ja havainnoimme ryhmää joten kykenimme muokkaamaan toimintaa asukkaille sopivammaksi. Lähes kaikkien toimintaan osallistuneiden asukkaiden mielestä oli mielekästä olla mukana toiminnassa. Olennaista toimintatutkimuksessa on, että tutkittavat otetaan mukaan aktiivisiksi osallistujiksi tutkimukseen mukaan sekä yhteistyöhön ja aktiiviseen tekemiseen tutkimuksen ohella (Kuula; 2006). Palautteen ja havainnoinnin perusteella onnistuimme ottamaan asukkaat hyvin mukaan toimintaan.