Tasapainoharjoittelu aikuisten kehitysvammaisten päivittäisten toimintojen tukena
Nybacka, Milla; Holappa, Marika (2011)
Nybacka, Milla
Holappa, Marika
Saimaan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111914836
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111914836
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten 12 viikon tasapainoharjoittelu vaikuttaa kehitysvammaisten aikuisten päivittäisissä toiminnoissa suoriutumiseen. Koe- ja kontrolliryhmät valittiin kahdesta Lappeenrannassa sijaitsevasta ohjatun asumisen yksiköstä. Työelämän edustajat valitsivat tutkimukseen osallistuvat henkilöt annettujen kriteerien mukaan. Tutkimukseen osallistui yhteensä 10 kehitysvammaista (N=10), jotka jakautuivat koeryhmään (n=5) ja kontrolliryhmään (n=5). Loppumittauksissa kontrolliryhmän n=3. Ryhmät jaettiin asumispalveluyksikön perusteella.
Tutkimus oli kvantitatiivinen pitkittäistutkimus. Kaikki tutkimuksessa käytetyt mittaukset tehtiin ennen tasapainoharjoittelua ja sen jälkeen. Tasapainomittaukset tehtiin Good Balance -laitteella, jolla mitattiin sekä dynaamista että staattista tasapainoa. Dynaamista tasapainoa mitattiin myös Modifioidulla Timed Up and Go -testillä. Osittain strukturoidulla kyselylomakkeilla selvitettiin henkilön koettua kykyä suoriutua päivittäisistä toiminnoista. Subjektiivisen arvioinnin lisäksi ohjatun asumisen yksikön henkilökunta teki objektiivisen arvioinnin koehenkilöiden toimintakyvystä. Kyselylomake oli sekä subjektiiviselle että objektiiviselle arvioinnille sama.
Interventio pidettiin kaksi kertaa viikossa asumispalveluyksikön tiloissa. Ensimmäisellä kerralla harjoitettiin tasapainoa erilaisten leikkien keinoin, ja toisella kerralla viikosta pidettiin progressiivisesti etenevä tasapainorata. Intervention sisältämät harjoitteet oli suunniteltu niiden osa -alueiden pohjalta, joita palveluyksiköissä pidettiin haastavina. Valitut harjoitteet ovat valikoituneet kirjallisuuskatsauksessa esiin tulleiden harjoitusten joukosta.
Tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin SPSS -ohjelmaa PASW Statistics 18. Tutkimustulosten perusteella tasapainoharjoittelulla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta koeryhmän tasapainoon käytetyillä mittareilla mitattuna.
Kyselylomakkeen viidestätoista kysymyksestä kymmenessä on koeryhmän suorituskyky objektiivisesti arvioituna parantunut. Subjektiivisesti arvioituna koeryhmän suorituskyky on parantunut ainoastaan kolmessa kysymyksessä. Kontrolliryhmän suorituskyky parani objektiivisesti arvioituna seitsemässä kysymyksessä ja subjektiivisesti arvioituna viidessä kysymyksessä. Loppumittauksissa kontrolliryhmästä puuttui kaksi henkilöä eli n=3. Tämä vääristää tuloksia, sillä emme pystyneet analysoimaan alku- ja loppumittausten välisiä eroja.
Koska otoskoko oli pieni, tuloksia ei voi yleistää. Jatkotutkimuksen voisi tehdä esimerkiksi lisäämällä harjoituskertojen määrää viikossa ja kiinnittämällä enemmän huomiota harjoittelijoiden yksilöllisiin tekijöihin.
Tutkimus oli kvantitatiivinen pitkittäistutkimus. Kaikki tutkimuksessa käytetyt mittaukset tehtiin ennen tasapainoharjoittelua ja sen jälkeen. Tasapainomittaukset tehtiin Good Balance -laitteella, jolla mitattiin sekä dynaamista että staattista tasapainoa. Dynaamista tasapainoa mitattiin myös Modifioidulla Timed Up and Go -testillä. Osittain strukturoidulla kyselylomakkeilla selvitettiin henkilön koettua kykyä suoriutua päivittäisistä toiminnoista. Subjektiivisen arvioinnin lisäksi ohjatun asumisen yksikön henkilökunta teki objektiivisen arvioinnin koehenkilöiden toimintakyvystä. Kyselylomake oli sekä subjektiiviselle että objektiiviselle arvioinnille sama.
Interventio pidettiin kaksi kertaa viikossa asumispalveluyksikön tiloissa. Ensimmäisellä kerralla harjoitettiin tasapainoa erilaisten leikkien keinoin, ja toisella kerralla viikosta pidettiin progressiivisesti etenevä tasapainorata. Intervention sisältämät harjoitteet oli suunniteltu niiden osa -alueiden pohjalta, joita palveluyksiköissä pidettiin haastavina. Valitut harjoitteet ovat valikoituneet kirjallisuuskatsauksessa esiin tulleiden harjoitusten joukosta.
Tutkimustulosten analysoinnissa käytettiin SPSS -ohjelmaa PASW Statistics 18. Tutkimustulosten perusteella tasapainoharjoittelulla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta koeryhmän tasapainoon käytetyillä mittareilla mitattuna.
Kyselylomakkeen viidestätoista kysymyksestä kymmenessä on koeryhmän suorituskyky objektiivisesti arvioituna parantunut. Subjektiivisesti arvioituna koeryhmän suorituskyky on parantunut ainoastaan kolmessa kysymyksessä. Kontrolliryhmän suorituskyky parani objektiivisesti arvioituna seitsemässä kysymyksessä ja subjektiivisesti arvioituna viidessä kysymyksessä. Loppumittauksissa kontrolliryhmästä puuttui kaksi henkilöä eli n=3. Tämä vääristää tuloksia, sillä emme pystyneet analysoimaan alku- ja loppumittausten välisiä eroja.
Koska otoskoko oli pieni, tuloksia ei voi yleistää. Jatkotutkimuksen voisi tehdä esimerkiksi lisäämällä harjoituskertojen määrää viikossa ja kiinnittämällä enemmän huomiota harjoittelijoiden yksilöllisiin tekijöihin.