”Tietyllä tavalla parasta ollukin, että voinu mennä niinku yhessä, perheenä” : VANHEMPIEN KOKEMUKSIA DOWN-LASTEN PIENRYHMÄTOIMINNASTA

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia vanhempien kokemuksia Down-lasten pienryhmätoiminnasta. Toimeksiantajamme oli Honkalampi-säätiön kuntoutus- ja ohjauspalveluiden perheperustaisen kuntoutuksen kehittämiskeskuksen Laa-La-toiminta.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin havainnoimalla pienryhmätoimintaa, ryhmäkeskustelun avulla ja haastattelemalla ryhmään osallistuneita vanhempia teemahaastattelun menetelmää käyttäen. Käytimme aineistolähtöistä analyysiä, pelkistämistä ja ryhmittelyä aineiston analysoinnissa.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että vertaisryhmällä on positiivinen merkitys perheiden arkeen. Pienryhmätoiminnasta perheet saivat vinkkejä ja kokemuksia toisiltaan, uusia toimintamalleja arjessa toimimiseen sekä aikaa perheen yhteiseen toimintaan ja virkistäytymiseen. Haastatteluista ilmeni, että vanhemmat kokivat erityisen tärkeänä mahdollisuuden koko perheen yhteiseen toimintaan. Haastateltavat toivoivat vastaavanlaista toimintaa myös jatkossa.

The purpose of this thesis was to collect parents’ experiences of the in-group activities for a child with Down’s syndrome. This thesis was commissioned by Honkalampi Foundation, Rehabilitation and counseling services, Development center for Family-Founded Rehabilitations Laa-La activity.

This thesis was a qualitative research. Data for the research was collected by observing the in-group activities, group discussion and interviews with parents. We used a data oriented analysis. Data was reduced and grouped.

The results showed that a peer group has a positive influence over families’ everyday lives. In the in-group activities, families received tips and experiences from each other, new models to operate in everyday life and time for the family to be together. This research shows that parents experienced an opportunity for the whole family to take part in activities as particularly important. The interviewees hoped for similar activities in the future.