Vankien kokemuksia STOP -ohjelmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vankien kokemuksia STOP -ohjelmasta. STOP -ohjelma on valtakunnallinen ja sitä vedetään Riihimäen vankilassa. Ohjelma on tarkoitettu seksuaalirikoksista tuomituille, joiden uusimisriski on arvioitu jäsentyneellä riskiarviolla (STATIC -99) keskitasoiseksi tai korkeaksi riskiksi. Ohjelma on kognitiivis–behavioraalinen toimintaohjelma, jossa pyritään vaikuttamaan ajattelun ja tunteiden kautta käyttäytymiseen. Ohjelmassa keskitytään ajattelumalleihin ja toimintatapoihin, jotka ovat johtaneet seksuaalirikoksiin. Niihin vaikuttamalla pyritään löytämään uusia ajattelumalleja ja toimintatapoja, jotka eivät johda rikolliseen käyttäytymiseen. Opinnäytetyössä tarkasteltiin vankien kokemuksia ohjelmaan hakeutumisesta, ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta ja tulevaisuuden näkymistä ohjelman jälkeen. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen ja haastattelut on toteutettu teemahaastattelumenetelmin. Aineisto on analysoitu käyttäen aineistolähtöistä sisällönanalyysimenetelmää. Työn teoreettinen viitekehys nivoutuu kuntouttavaan toimintaan ja uusintarikollisuuteen vaikuttamiseen. Osallistuminen STOP -ohjelmaan on vapaaehtoista ja perustuu vangin omaan motivaatioon selvittää rikokseen johtaneita syitä. Rangaistusajan suunnitelma ja arvioitu riskitaso vaikuttavat ohjelmaan valittaessa. Haastateltavista neljä oli omien motiivien kautta vapaaehtoisia ohjelmaan. Ainoastaan yksi oli alkuun epäröinyt osallistumista. Jokainen toi haastatteluissa esiin ohjelman positiivisia vaikutuksia omaan ajatteluun ja käyttäytymiseen, jotka eivät johda uusiin seksuaalirikoksiin. STOP -ohjelman kehittämisehdotuksiksi mainittakoon ohjelman tietämyksen lisäämistä yhteistyötahoille ja henkilöstölle, jotka työskentelevät seksuaalirikoksista tuomittujen kanssa. Huomiota tulisi kiinnittää kuntoutusjatkumoiden suunnitteluun, sekä ohjelman suorittaneiden vankien suunnitelmalliseen vapauttamiseen. STOP -ohjelmassa opittuihin uusiin ajattelu- ja toimintamalleihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota vankeusrangaistuksen jatkuessa, sekä tukea vankia ylläpitämään niitä myös vapauduttua. Vaikuttavuuden näkökulmasta merkittävin hyöty ohjelman käyneiden vankien suhteen saataisiin esimerkiksi valvotulla koevapaudella. Rikosseuraamusalalla työskentelevät virkamiehet voivat hyödyntää opinnäytetyötä, etenkin seksuaalirikollisten kuntoutuksessa.

Prisoners’ experiences of the STOP –programme.

The purpose of this thesis was to find out prisoner’s experiences of the STOP –programme. The STOP –programme is national and is ran in the prison of Riihimäki. The programme is meant for those convicted of sexual offenses whose recidivism is estimated by the STATIC –99 risk-assesment to be middle or high level risk. The programme is a cognitive behavioral treatment programme of action which aims to influence the behavior through the thinking and emotions. The programme concentrates on cognition patterns and practices, and aims at finding new ones that will not lead to criminal behavior. This thesis examined the experiences of prisoner’s applying for the programme, group rehabilitation and views of the future after the programme. The thesis is qualitative and interviews have been carried out with theme interview methods. The data is analyzed using data-driven content analysis method. The theoretical framework of the thesis focuses on rehabilitative activities and influencing recidivism. Participation in the STOP –programme is voluntary and is based on the prisoner’s own motivation to find out the causes of crime. The penalty time plan and the estimated level of risk influence the selection of the programme. Four of the interviewees were volunteers to participate the programme through their own motives. Only one had hesitated in the beginning of the participation. In the interviews everyone brought out the programme’s positive effects on their own thinking and behavior that does not lead to new sexual offences. As developmental ideas of the STOP –programme could be mentioned increasing of the programme awareness to co-operation partners and staff who work with convicteed sexual offenders. Attention should be paid to the design of a continuum of rehabilitation programme as well as planned releasing of the prisoners who completed the programme. More attention should be paid to the new patterns and practices learned in the STOP –programme when prison sentence continues as well as support the prisoner to maintain them also after release. From the point of view of the effectiveness the most significant benefit regarding the prisoners who participated in the programme could be received by supervised probationary freedom. Officers working in the field of criminal sanctions can take advantage of the thesis, especially in the rehabilitation of sexual offenders.