Ikääntyneiden alaraajojen isometrisen maksimivoiman ja aerobisen kunnon yhteys koettuun fyysiseen toimintakykyyn
Heikkilä, Joni; Ketolainen, Mikko (2012)
Heikkilä, Joni
Ketolainen, Mikko
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204204745
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201204204745
Tiivistelmä
Tulevaisuudessa väestömme ikärakenne tulee muuttumaan siten, että ikääntyneiden prosentuaalinen määrä populaatiosta kasvaa. Terveydenhuolto-alan tavoitteena on ikääntyneiden itsenäinen selviytyminen kotona mahdollisimman pitkään. Suurin syy, jonka vuoksi ikääntynyt joutuu turvautumaan sosiaali- ja terveyspalveluihin on toimintakyvyn heikkeneminen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tutkitun tiedon ja mittausten avulla ikääntyneiden toimintakykyä fyysisen toimintakyvyn näkökulmasta. Fyysisen toimintakyvyn lasku on iäkkäiden oman arvion mukaan selkeä elämänlaatua heikentävä tekijä. Selvitämme opinnäytetyössämme ikääntyneiden fyysisen toimintakyvyn eri osa-tekijöiden suhdetta toisiinsa sekä niiden suhdetta jokapäiväisiin toimintoihin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kykeneekö ikääntynyt arvioimaan oman fyysisen kuntonsa ja verrata tätä tietoa mitatun fyysisen kunnon eri osa-alueisiin. Selvitimme voidaanko fyysisesti heikompikuntoiset ikääntyneet tunnistaa itsearvioinnin avulla. Testattavia ajatellen halusimme antaa informaatiota heidän sen hetkisestä fyysisestä kunnostaan sekä samalla antaa motivaatiota ja ohjeita harjoitteluun. Tavoitteenamme oli samalla kerätä arvokkaita viitearvoja tulevia testauksia ja jatkotutkimuksia ajatellen.
Testasimme Töölön vanhustenkeskuksen kuntosalilla käyviä 62-90-vuotiaita ikääntyneitä kolmella eri mittarilla. Testattavien keski-ikä oli 71-vuotta. Tekemäämme fyysisen kunnon kyselyyn vastasi 47 ikääntynyttä. Tästä ryhmästä 15 suoritti polven ojentajien ja koukistajien isometriset maksimivoimamittaukset HUR-ilmanpainelaitteella. 13 ikääntynyttä suoritti 400 metrin kävelytestin (LDCW), jonka avulla pystyimme määrittämään maksimaalisen hapenottokyvyn ja METc-arvon.
Tulosten perusteella testiryhmämme ikääntyneet osaavat arvioida oman aerobisen suorituskykynsä erinomaisesti. Ikääntyneen arvioidessa fyysistä kuntoaan ikääntynyt arvioi todellisuudessa aerobista suorituskykyään verrattuna muihin samanikäisiin. Ikääntyneen alaraajojen lihasvoimat korreloivat hyvin aerobiseen suorituskykyyn ja erittäin hyvin viimeisen vuoden aikana tapahtuneisiin kaatumisiin. Alaraajojen lihasvoimat heikkenivät ikäjohdannaisesti. Itsearvioidun fyysisen kunnon kysymyksillä on mahdollista tunnistaa heikoimmassa fyysisessä kunnossa olevat ikääntyneet. Testiryhmämme ikääntyneet kykenivät itsearvioimaan kyseiset fyysisen toimintakyvyn osa-alueet erinomaisesti.
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää millaisessa yhteydessä erilaiset fyysistä toimintakykyä mittaavat testit ovat jokapäiväisiin kotona tapahtuviin toimintoihin. Tärkeintä ikääntyvien harjoittelun toteuttamisessa olisi onnistua siirtämään harjoittelun vaikutukset jokapäiväisiin toimintoihin.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää tutkitun tiedon ja mittausten avulla ikääntyneiden toimintakykyä fyysisen toimintakyvyn näkökulmasta. Fyysisen toimintakyvyn lasku on iäkkäiden oman arvion mukaan selkeä elämänlaatua heikentävä tekijä. Selvitämme opinnäytetyössämme ikääntyneiden fyysisen toimintakyvyn eri osa-tekijöiden suhdetta toisiinsa sekä niiden suhdetta jokapäiväisiin toimintoihin.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kykeneekö ikääntynyt arvioimaan oman fyysisen kuntonsa ja verrata tätä tietoa mitatun fyysisen kunnon eri osa-alueisiin. Selvitimme voidaanko fyysisesti heikompikuntoiset ikääntyneet tunnistaa itsearvioinnin avulla. Testattavia ajatellen halusimme antaa informaatiota heidän sen hetkisestä fyysisestä kunnostaan sekä samalla antaa motivaatiota ja ohjeita harjoitteluun. Tavoitteenamme oli samalla kerätä arvokkaita viitearvoja tulevia testauksia ja jatkotutkimuksia ajatellen.
Testasimme Töölön vanhustenkeskuksen kuntosalilla käyviä 62-90-vuotiaita ikääntyneitä kolmella eri mittarilla. Testattavien keski-ikä oli 71-vuotta. Tekemäämme fyysisen kunnon kyselyyn vastasi 47 ikääntynyttä. Tästä ryhmästä 15 suoritti polven ojentajien ja koukistajien isometriset maksimivoimamittaukset HUR-ilmanpainelaitteella. 13 ikääntynyttä suoritti 400 metrin kävelytestin (LDCW), jonka avulla pystyimme määrittämään maksimaalisen hapenottokyvyn ja METc-arvon.
Tulosten perusteella testiryhmämme ikääntyneet osaavat arvioida oman aerobisen suorituskykynsä erinomaisesti. Ikääntyneen arvioidessa fyysistä kuntoaan ikääntynyt arvioi todellisuudessa aerobista suorituskykyään verrattuna muihin samanikäisiin. Ikääntyneen alaraajojen lihasvoimat korreloivat hyvin aerobiseen suorituskykyyn ja erittäin hyvin viimeisen vuoden aikana tapahtuneisiin kaatumisiin. Alaraajojen lihasvoimat heikkenivät ikäjohdannaisesti. Itsearvioidun fyysisen kunnon kysymyksillä on mahdollista tunnistaa heikoimmassa fyysisessä kunnossa olevat ikääntyneet. Testiryhmämme ikääntyneet kykenivät itsearvioimaan kyseiset fyysisen toimintakyvyn osa-alueet erinomaisesti.
Tulevaisuudessa olisi mielenkiintoista selvittää millaisessa yhteydessä erilaiset fyysistä toimintakykyä mittaavat testit ovat jokapäiväisiin kotona tapahtuviin toimintoihin. Tärkeintä ikääntyvien harjoittelun toteuttamisessa olisi onnistua siirtämään harjoittelun vaikutukset jokapäiväisiin toimintoihin.