OMAISHOITAJIEN JAKSAMINEN JA LAKISÄÄTEISTEN VAPAAPÄIVIEN KÄYTTÄMINEN OMAISHOITAJAN TYÖSSÄ

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten omaishoitajat käyttävät heille kuuluvia lakisääteisiä vapaapäiviään ja miten he jaksavat fyysisesti ja psyykkisesti vaativassa työssään. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää suunnitellessa toimintaa Päijät-Hämeen omaishoitajat ja Läheiset ry:ssä. Tutkimus toteutettiin kahdessa omaishoitajaryhmässä Lahdessa ja Hämeenkoskella (N=13). Kyselytutkimukseen vastanneista kaikki olivat päätoimisia omaishoitajia, iältään yli 65 -vuotiaita. Tutkimuksen mukaan syynä lakisääteisten vapaapäivien käytön vähäisyyteen olivat omaishoidettavan kieltäytyminen hoitopaikkaan lähtemisessä sekä hoitopaikkojen vähyys. Omaishoitajien kokemus omasta korvaamattomuudesta oli vaikuttanut siihen, ettei lakisääteisiä vapaapäiviä ollut käytetty. Hoidon laatuun olivat omaishoitajat kuitenkin tyytyväisiä. Vertaistuki nousi merkittäväksi voimavarojen antajaksi omaishoitajille. Yhteiset tapaamiset sekä retket koettiin tärkeiksi järjestön toiminnassa. Työn raskaus ja omien voimavarojen rajallisuus nousivat myös esille tutkimuksessa. Merkittävää oli, että omaishoidettavien suurin toive oli asua kotona mahdollisimman pitkään, minkä omaishoitajan arvokas työ mahdollistaisi. Tieto eri palvelumuodoista pitäisi tuoda helpommin saataviksi omaishoitajille. Palvelut pitäisi järjestää niin, että ne tukevat omaishoitajia ja hoidettavia ja niillä olisi todellista vaikutusta heidän jaksamiseensa. Yhteistyötä tarvittaisiin lisää ammattiauttajien ja omaishoitajien välillä. Riittävä vapaa-ajan mahdollistaminen hoidettavan ja omaishoitajan tarpeiden ja elämäntilanteen mukaan ehkäisisi omaishoitajien uupumista.

The purpose of this study was to find out how caregivers use their statutory holidays and how they manage in their physically and mentally challenging work. The results of the study can be used when planning activities for the members of the Päijät-Hämeen Omaishoitajat ja Läheiset - organisation. The research was conducted within two groups of caregivers in Lahti and Hämeenkoski using questionnaires (N=13). All of the respondents were fulltime caregivers, aged over 65. According to the study the patients` reluctance to go into institutional care and scarcity of institutional care places were the main reasons for minimal use of statutory holidays. The caregiver`s own conception of being indispensable had, to some extent, affected to some extent them not using their statutory holidays. The caregivers were satisfied with the quality of care they were getting. Peer support was a significant empowering resource to the caregivers. Meetings and common trips were valued high inside the organisation’s activities. Physical and mental stress caused by work, as well as the caregiver’s limited resources were also mentioned in the study. The patients’ greatest wish was to stay at home as long of possible which was made possible by the caregiver’s valuable work. Information on various services for caregivers should be accessible more easily. Services should be organized in a way that they would support the caregivers and their patients and thus have a real impact on their wellbeing. More cooperation between professionals and caregivers is needed. Providing sufficient leisure time paying attention to the caregiver`s and patient’s needs and situation in life, would prevent the caregiver’s fatigue.