Osta ja pidä: yritysten joukkovelkakirjat vs. osakkeet
Nyqvist, Kim (2012)
Nyqvist, Kim
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046342
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046342
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee yrityksen joukkovelkakirjojen tuottoa ja siihen vaikuttavia tekijöitä osta ja pidä –sijoitusstrategian näkökulmasta. Vertailukohdaksi yrityksen joukkovelkakirjoille on valittu osakkeet, niiden tunnettavuuden ja vuotuisen tuoton takia, joka on vertauskelpoinen joukkovelkakirjojen maksamalle kupongille.
Työn teoreettinen viitekehys koostuu yritysten joukkovelkakirjoista ja osakkeista. Painotus on yritysten joukkovelkakirjoissa, sillä ne ovat huomattavasti tuntemattomampia kuin osakkeet.
Tutkimuksen menetelmänä on käytetty case- eli tapaustutkimusta, joka pohjautuu kvalitatiiviseen tutkimusperinteeseen. Tutkimuksessa vertaillaan yritysten joukkovelkakirjoja samojen yritysten osakkeisiin. Tutkimusaineisto on valittu vuosina 2001–2011 Suomessa liikkeelle lasketuista joukkovelkakirjoista. Tutkimukseen valittiin 14 joukkovelkakirjaa, jotka täyttivät yhtäläiset kriteerit.
Osakkeista ja osakkeisiin sijoittamisesta on tarjolla runsaasti kirjallisuutta sekä tutkimuksia. Yritysten joukkovelkakirjoihin sijoittamisesta Suomessa on kuitenkin vähän tutkimuksia, lähinnä tilastotietoa. Lisäksi suurin osa niihin keskittyvästä kirjallisuudesta kuvaa Yhdysvaltain suuria joukkovelkakirjamarkkinoita.
Saadut tutkimustulokset olivat teoriaa tukevia. Osakkeista sai keskimäärin hieman korkeampaa vuosittaista tuloa. Lisäksi osakkeiden arvonheilahtelu osoitti niiden suuremman riskin ja mahdollisuuden entistä korkeampiin voittoihin. Yritysten joukkovelkakirjoja vertailtiin osakkeiden lisäksi toisiinsa. Kiinteäkorkoisista oli saatavissa parempaa tuottoa kuin vaihtuvakorkoisista joukkovelkakirjoista, ja suurin syy tälle löytyi markkinakorkojen laskusta vuoden 2008 loppupuolella, joka romahdutti vaihtuvakorkoisista joukkovelkakirjoista saatavat kuponkikorot.
Johtopäätöksenä tutkimuksella oli yritysten joukkovelkakirjojen sijoittuminen riskisyydeltään valtion joukkovelkakirjojen ja osakkeiden välimaastoon. Yrityskohtaisen riskin ja sijoittajalta vaaditun yritykseen tutustumisen takia yritysten joukkovelkakirjat voisivat toimia ponnahduslautana osakesijoittamiseen riskiprofiililtaan matalien sijoittajien keskuudessa.
Sijoitusinstrumenttien vertailussa ei pyritty osoittamaan toisen paremmuutta. Lopputuloksena tultiin siihen, että molemmilla on omat vahvuutensa, ja ne sopivat niin eri elämäntilanteeseen kuin eri tarkoitukseenkin. Tärkeää on omien tavoitteiden ja riskiprofiilin tunnistaminen, jonka kautta sijoituspäätökset on tehtävä.
Työn teoreettinen viitekehys koostuu yritysten joukkovelkakirjoista ja osakkeista. Painotus on yritysten joukkovelkakirjoissa, sillä ne ovat huomattavasti tuntemattomampia kuin osakkeet.
Tutkimuksen menetelmänä on käytetty case- eli tapaustutkimusta, joka pohjautuu kvalitatiiviseen tutkimusperinteeseen. Tutkimuksessa vertaillaan yritysten joukkovelkakirjoja samojen yritysten osakkeisiin. Tutkimusaineisto on valittu vuosina 2001–2011 Suomessa liikkeelle lasketuista joukkovelkakirjoista. Tutkimukseen valittiin 14 joukkovelkakirjaa, jotka täyttivät yhtäläiset kriteerit.
Osakkeista ja osakkeisiin sijoittamisesta on tarjolla runsaasti kirjallisuutta sekä tutkimuksia. Yritysten joukkovelkakirjoihin sijoittamisesta Suomessa on kuitenkin vähän tutkimuksia, lähinnä tilastotietoa. Lisäksi suurin osa niihin keskittyvästä kirjallisuudesta kuvaa Yhdysvaltain suuria joukkovelkakirjamarkkinoita.
Saadut tutkimustulokset olivat teoriaa tukevia. Osakkeista sai keskimäärin hieman korkeampaa vuosittaista tuloa. Lisäksi osakkeiden arvonheilahtelu osoitti niiden suuremman riskin ja mahdollisuuden entistä korkeampiin voittoihin. Yritysten joukkovelkakirjoja vertailtiin osakkeiden lisäksi toisiinsa. Kiinteäkorkoisista oli saatavissa parempaa tuottoa kuin vaihtuvakorkoisista joukkovelkakirjoista, ja suurin syy tälle löytyi markkinakorkojen laskusta vuoden 2008 loppupuolella, joka romahdutti vaihtuvakorkoisista joukkovelkakirjoista saatavat kuponkikorot.
Johtopäätöksenä tutkimuksella oli yritysten joukkovelkakirjojen sijoittuminen riskisyydeltään valtion joukkovelkakirjojen ja osakkeiden välimaastoon. Yrityskohtaisen riskin ja sijoittajalta vaaditun yritykseen tutustumisen takia yritysten joukkovelkakirjat voisivat toimia ponnahduslautana osakesijoittamiseen riskiprofiililtaan matalien sijoittajien keskuudessa.
Sijoitusinstrumenttien vertailussa ei pyritty osoittamaan toisen paremmuutta. Lopputuloksena tultiin siihen, että molemmilla on omat vahvuutensa, ja ne sopivat niin eri elämäntilanteeseen kuin eri tarkoitukseenkin. Tärkeää on omien tavoitteiden ja riskiprofiilin tunnistaminen, jonka kautta sijoituspäätökset on tehtävä.