Keinotekoisen järjestelyt ulosotossa

Abstract

TIIVISTELMÄ

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU Liiketalous

VÄÄNÄNEN, JAANA Keinotekoiset järjestelyt ulosotossa Opinnäytetyö 68 sivua + 1 liitesivu Työn ohjaajat Lehtori Päivi Ollila, kihlakunnanulosottomies Ruuth Tirkkonen Toimeksiantaja Päijät-Hämeen ulosottovirasto Maaliskuu 2012 Avainsanat keinotekoinen järjestely, samastaminen, täytäntöönpano, ulosmittaus, ulosotto, ulosottokaari

Ulosotto tarkoittaa laiminlyötyjen maksu- ja muiden velvoitteiden pakkotäytäntöönpanojärjestelmää, josta Suomessa huolehtii ulosottoviranomainen. Pääsääntö on, että velka peritään velallisen omistamasta varallisuudesta eikä sivullisen omaisuutta saa ulosmitata. Velallinen voi kuitenkin tehdä erilaisia omaisuusjärjestelyjä vain ulosoton välttelemistarkoituksessa. Tällaisissa omaisuusjärjestelyissä saattaa olla kyse ns. keinotekoisesta järjestelystä, josta säädetään ulosottokaaren 4. luvun 14. §:ssä. Tämä pykälä oikeuttaa ulosottomiehen sivuuttamaan ulosoton välttelyyn tähtäävän järjestelyn, jonka oikeudellinen muoto ei vastaa sen tarkoitusta ja luonnetta. Ulosottomies voi toisin sanoen ulosmitata sivullisen nimissä olevan omaisuuden, jos kyseessä katsotaan olevan keinotekoinen järjestely ja velallisen olevan omaisuuden todellinen omistaja. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata ulosottomenettely pääpiirteittäin ja erityisesti sen osana olevaa keinotekoista järjestelyä. Sivullisen omistuksen sivuuttaminen ja ulosmittaaminen keinotekoisen järjestelyn nojalla on melko harvinaista ja sen käsite ei ole selvää aina ulosottomiehillekään. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selventää, mitä UK 4:14 tarkoittaa sisällöllisesti sekä oikeustapausten nojalla kartoittaa, millaiseksi oikeuskäytäntö on muodostunut. Asiaa käsitellään nimenomaan ulosottomiehen näkökulmasta. Tutkimuksessa on käytetty hyväksi oikeuskirjallisuutta ja -julkaisuja, oikeustapauksia sekä ulosottomiehen haastatteluja ja heidän käytännön työtään ja kokemuksiaan keinotekoisista järjestelyistä. Lopuksi on käsitelty todellinen tapaus, jossa keinotekoista järjestelyä on sovellettu lainvoimaisin päätöksin. Johtopäätöksenä voidaan pitää, että Suomen laissa on erittäin tiukat säännökset, milloin sivullisen omaisuuteen voidaan puuttua, ja jokainen tapaus, jossa epäillään keinotekoista järjestelyä, tulee käsitellä tapauskohtaisesti ja erittäin tarkasti harkiten, ettei sivullisen oikeuksia loukata. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan sivullisen oikeuksia suojataan hyvin ja on melko harvinaista, että sivullisen omaisuutta saadaan ulosmitata velallisen veloista.

ABSTRACT

KYMENLAAKSON AMMATTIKORKEAKOULU University of Applied Sciences Business Administration

VÄÄNÄNEN, JAANA Artificial Arrangements in Reinforcement Bachelor’s Thesis 68 pages + one appendix Supervisors Päivi Ollila, Senior Lecturer; Ruuth Tirkkonen, District Bailiff Commissioned by Enforcement Office of Päijät-Häme March 2012 Keywords artificial arrangement, alignment, implementation, attachment, enforcement, Enforcement Code

In this work, ‘enforcement’ refers to an execution system for failures to fulfil payment and other obligations and is the responsibility of an execution authority in Finland. As a rule, a debt is charged against any assets owned by the debtor and the property of a third party may not be attached. Since a debtor may make various property arrangements solely for purposes of avoiding enforcement, which may involve ‘artificial arrangements’ as defined in Chapter 4, Section 14 of the Enforcement Code, this section of law entitles the bailiff to set aside assets of an arrangement aimed at avoiding enforcement, the legal form of which is not consistent with its purpose and character. In other words, a bailiff may attach third-party property if an artificial arrangement is deemed to exist and the real owner of the property is deemed to be the debtor. The purpose of the thesis was to outline the execution procedure, especially the handling of artificial arrangements therein. Setting aside third-party ownership, with attachment on the basis of artificial arrangements, is quite rare, and the concept is not always clear even to bailiffs. The aim of this thesis is to clarify the meaning of the content of Chapter 4, Section 14 of the Enforcement Code and, on the basis of court cases, investigate current case law in this area. The matter is discussed specifically from a bailiff’s point of view. Legal literature and publications, court cases, and interviews with bailiffs and their practical work and experiences of artificial arrangements have been used as sources in this study. Finally, the work discusses a real case wherein the provisions related to artificial arrangements have been applied with final decisions. From the study, it is evident that Finnish law has strong provisions addressing the possibility of interfering with third-party property, and each case in which artificial arrangements are suspected must be processed individually and with great consideration for its circumstances, to avoid offence against the rights of a third party. Under the case law as it currently stands, the rights of a third party are well protected and it is quite rare that third-party property can be attached against the debtor’s liabilities.