Osallisuus ja yhteistyö hyvinvoivan ja yhteisöllisen asumisen kehittämisessä Marja-Vantaalla
Vitikka, Henrik (2009)
Vitikka, Henrik
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909214612
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909214612
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö on osa Laurean ja Marja-Vantaa-projektin yhteistyöhanketta. Yhteistyön tavoitteena on muun muassa edistää viihtyisän, yhteisöllisen, turvallisen ja toimivan asuinympäristön kehittymistä Marja-Vantaalla.
Käsittelen opinnäytetyössäni yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia kehittävää toimintaa sekä ympäristöä, jossa toiminta tapahtuu. Korostan asukkaiden osallisuuden sekä asiantuntijoiden ja asukkaiden välisen yhteistyön merkitystä ympäristön ja siinä tapahtuvan toiminnan kehittämisessä. Asiantuntijoiksi määrittelen niin alueiden ammattisuunnittelijat kuin yhteisöllisen toiminnan järjestäjät, sosiokulttuuriset innostajat.
Yhteisöllistä asumista voidaan kehittää järjestämällä asuinalueelle asukkaiden tarpeet huomioonottavia toimintatiloja ja -paikkoja, sekä toimintaa. Toiminnan järjestämisessä on mahdollista ottaa mallia sekä olemassa olevien että jo lopetettujen hankkeiden kokemuksista, kuten lähiöprojektit Helsingissä. Asukkaiden motivoiminen ja herkistäminen toimintaan on ensiarvoisen tärkeää onnistuneen lopputuloksen kannalta. Tässä tarvitaan sosiokulttuurista innostamista.
Marja-Vantaalla innostamisen suunnittelussa tulisi huomioida alueen väestön ikärakenteen heterogeenisyys. Alueen rakennus- ja palvelukantaa on suunniteltu ihmisen koko elinkaari huomioon ottaen, lasten päivähoidosta vanhusten palveluasumiseen. Toinen huomioitava seikka on, että asuinalue on uusi, eikä valmiita yhteisöjä ole pientaloalueita lukuun ottamatta. Myöskään paikalle ominaisia, korjaamista vaativia ongelmia ei välttämättä ole ehtinyt käytännössä syntyä. Kolmas innostamisessa huomioitava seikka onkin ongelmien ennakointi ja ennalta ehkäisy.
Koska kaikki toiminta tapahtuu ympäristössä, on alueiden suunnittelu oleellinen osa hyvinvoivan ja yhteisöllisen asumisen kehittämistä. Alueiden suunnittelussa osallisuuden ja yhteistyön haasteena voi olla ammattisuunnittelijoiden käsitykset maallikkolähtöisen tiedon subjektiivisuudesta ja epäpätevyydestä tai vaikuttamisen motiiveista. Päätöksentekijät saattavat olla haluttomia luovuttamaan valtaansa maallikoille. Osallisuuden ja yhteistyön kehittämisessä tarvitaankin muutos suunnittelun ja päätöksenteon kulttuurissa. Vuorovaikutus suunnittelussa tulisi avata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Asukastoiminnalla on rooli tällaisessa yhteisön päämäärien edistämisessä.
Tämän opinnäytetyön tekemisen taustalla on ollut halu selvittää, kuinka asukkaat voivat osallistua asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä ympäristönsä yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin kehittämiseen niin fyysisiä kuin henkisiä puitteita kehittämällä aluesuunnittelusta sosiokulttuuriseen innostamiseen.
Participation and cooperation in developing welfare and sense of community in housing in Marja-Vantaa area
This thesis was part of a co-operation project between Laurea and Marja-Vantaa. The objectives of this cooperation are, among others, to encourage the development of comfortable, safe and functional living environments with sense of community in Marja-Vantaa area.
In this thesis, both the activities which can promote sense of community and the environment where such activities occur were discussed. The importance of inhabitant participation as well as the cooperation between professionals and inhabitants in development of activities and environment were emphasised. In this context, professionals include not only professional planners (planning geographers etc.) but also organisers of communal activity, such as socio-cultural animators.
Sense of community can be promoted by arranging premises and activities according to inhabitants’ needs. It is also reasonable to look at experiences of other community based projects, such as neighbourhood projects in suburban Helsinki. Motivating and sensitising participants is the first line of getting successful results in activity. This is where socio-cultural animation is needed.
The projected age structure in Marja-Vantaa will be heterogenic. Infrastructure and services have been planned with the whole human lifespan in mind, from kindergartens to sheltered accommodation for the elderly. This should be taken into consideration when planning socio-cultural animation in the area. Marja-Vantaa area will be almost entirely new. This means that there are no formed communities, except in small-house areas. In addition, no area specific problems have yet necessarily arisen. Therefore, prevention of problems should be considered as a key question in planning of socio-cultural animation.
Since all human activity is related to environment, planning of areas has a great importance in developing welfare and sense of community in housing. In regional planning, it might be challenging to the planners not to take the opinions of the “uninitiated” inhabitants as subjective, unqualified or “ill-motivated”. Decision makers might be reluctant to yield up their power to the “uninitiated”. Changes in the culture of planning and decision making are needed in order to develop participation and cooperation. Communicative procedures in planning should be established as early as possible. Residents’ activity plays a role in achieving community goals.
This thesis was based on an attempt to clarify how inhabitants, in cooperation with professionals, can participate in developing welfare and sense of community in their environment. This cooperation activity includes development of physical as well as human settings.
Käsittelen opinnäytetyössäni yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia kehittävää toimintaa sekä ympäristöä, jossa toiminta tapahtuu. Korostan asukkaiden osallisuuden sekä asiantuntijoiden ja asukkaiden välisen yhteistyön merkitystä ympäristön ja siinä tapahtuvan toiminnan kehittämisessä. Asiantuntijoiksi määrittelen niin alueiden ammattisuunnittelijat kuin yhteisöllisen toiminnan järjestäjät, sosiokulttuuriset innostajat.
Yhteisöllistä asumista voidaan kehittää järjestämällä asuinalueelle asukkaiden tarpeet huomioonottavia toimintatiloja ja -paikkoja, sekä toimintaa. Toiminnan järjestämisessä on mahdollista ottaa mallia sekä olemassa olevien että jo lopetettujen hankkeiden kokemuksista, kuten lähiöprojektit Helsingissä. Asukkaiden motivoiminen ja herkistäminen toimintaan on ensiarvoisen tärkeää onnistuneen lopputuloksen kannalta. Tässä tarvitaan sosiokulttuurista innostamista.
Marja-Vantaalla innostamisen suunnittelussa tulisi huomioida alueen väestön ikärakenteen heterogeenisyys. Alueen rakennus- ja palvelukantaa on suunniteltu ihmisen koko elinkaari huomioon ottaen, lasten päivähoidosta vanhusten palveluasumiseen. Toinen huomioitava seikka on, että asuinalue on uusi, eikä valmiita yhteisöjä ole pientaloalueita lukuun ottamatta. Myöskään paikalle ominaisia, korjaamista vaativia ongelmia ei välttämättä ole ehtinyt käytännössä syntyä. Kolmas innostamisessa huomioitava seikka onkin ongelmien ennakointi ja ennalta ehkäisy.
Koska kaikki toiminta tapahtuu ympäristössä, on alueiden suunnittelu oleellinen osa hyvinvoivan ja yhteisöllisen asumisen kehittämistä. Alueiden suunnittelussa osallisuuden ja yhteistyön haasteena voi olla ammattisuunnittelijoiden käsitykset maallikkolähtöisen tiedon subjektiivisuudesta ja epäpätevyydestä tai vaikuttamisen motiiveista. Päätöksentekijät saattavat olla haluttomia luovuttamaan valtaansa maallikoille. Osallisuuden ja yhteistyön kehittämisessä tarvitaankin muutos suunnittelun ja päätöksenteon kulttuurissa. Vuorovaikutus suunnittelussa tulisi avata mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Asukastoiminnalla on rooli tällaisessa yhteisön päämäärien edistämisessä.
Tämän opinnäytetyön tekemisen taustalla on ollut halu selvittää, kuinka asukkaat voivat osallistua asiantuntijoiden kanssa yhteistyössä ympäristönsä yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin kehittämiseen niin fyysisiä kuin henkisiä puitteita kehittämällä aluesuunnittelusta sosiokulttuuriseen innostamiseen.
Participation and cooperation in developing welfare and sense of community in housing in Marja-Vantaa area
This thesis was part of a co-operation project between Laurea and Marja-Vantaa. The objectives of this cooperation are, among others, to encourage the development of comfortable, safe and functional living environments with sense of community in Marja-Vantaa area.
In this thesis, both the activities which can promote sense of community and the environment where such activities occur were discussed. The importance of inhabitant participation as well as the cooperation between professionals and inhabitants in development of activities and environment were emphasised. In this context, professionals include not only professional planners (planning geographers etc.) but also organisers of communal activity, such as socio-cultural animators.
Sense of community can be promoted by arranging premises and activities according to inhabitants’ needs. It is also reasonable to look at experiences of other community based projects, such as neighbourhood projects in suburban Helsinki. Motivating and sensitising participants is the first line of getting successful results in activity. This is where socio-cultural animation is needed.
The projected age structure in Marja-Vantaa will be heterogenic. Infrastructure and services have been planned with the whole human lifespan in mind, from kindergartens to sheltered accommodation for the elderly. This should be taken into consideration when planning socio-cultural animation in the area. Marja-Vantaa area will be almost entirely new. This means that there are no formed communities, except in small-house areas. In addition, no area specific problems have yet necessarily arisen. Therefore, prevention of problems should be considered as a key question in planning of socio-cultural animation.
Since all human activity is related to environment, planning of areas has a great importance in developing welfare and sense of community in housing. In regional planning, it might be challenging to the planners not to take the opinions of the “uninitiated” inhabitants as subjective, unqualified or “ill-motivated”. Decision makers might be reluctant to yield up their power to the “uninitiated”. Changes in the culture of planning and decision making are needed in order to develop participation and cooperation. Communicative procedures in planning should be established as early as possible. Residents’ activity plays a role in achieving community goals.
This thesis was based on an attempt to clarify how inhabitants, in cooperation with professionals, can participate in developing welfare and sense of community in their environment. This cooperation activity includes development of physical as well as human settings.