Työpaikkaselvitysmalli työn arjen tarkastelemiseksi
Fagerlund, Päivi (2009)
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909234648
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909234648
Tiivistelmä
Työlähtöinen työpaikkaselvitys keskittyy muutosten vaikutukseen työssä ja työhyvinvointiin. Työ ja työelämä ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisen 10-15 vuoden aikana: työkalut, menetelmät ja organisaatiot ovat jatkuvassa muutoksessa, ja sekä työntekijöiltä että esimiehiltä odotetaan siihen nopeaa sopeutumista. Näitä muutoksia on kuvattu tässä työssä perusteluksi myös yöpaikkaselvitysmenetelmän muutoksen tarpeellisuudesta. Perinteisellä työpaikkaselvitysmenetelmällä työterveyshuolto voi arvioida mm. työympäristön ja -tapojen terveydellistä merkitystä ja tehdä parannusehdotuksia asiantuntijan, ja joskus jopa auktoriteetin ominaisuudessa. Työlähtöisen työpaikkaselvitysmenetelmän avulla työterveyshuolto voi lisätä hyvinvointia työyhteisöissä toimimalla työyhteisön ja yrityksen kumppanina. Tällöin työterveyshuolto ja sen keräämä tieto toimii työyhteisön tilanteen peilinä yhteisissä tapaamisissa.
Tämän työn tutkimusosan tarkoituksena on ollut kuvata kokemuksia, jotka kaksi työterveyshuollon tiimiä sai työlähtöisen työpaikkaselvitysmallin soveltamisesta käytännön työssä omissa asiakasyrityksissään. Molemmissa tiimeissä oli sekä tietoa mallin perusteista, että käytännön kokemusta toimintatavasta ennestään. Työpaikkaselvitysprosessit toteutettiin pilottihankkeina pääosin vuoden 2008 aikana. Ne toteutettiin työyhteisöille, joissa oli todennäköistä, että tavallinen työpaikkaselvitys työpaikkakäynteineen ei antaisi riittävää tietoa työntekijöiden ja esimiesten työhyvinvoinnista.
Tutkimusosan aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Litteroinnin jälkeen aineisto analysoitiin käyttäen sisällön analyysiä. Teoriaohjaavan sisällön analyysin mukaan analyysirunko sisälsi samat pääluokat kuin mitä työpaikkaselvityksen mallissa on. Sen yli jäävä aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällön analyysin avulla muodostaen kolme muuta pääluokkaa.
Molempien työterveyshuoltotiimien työpaikkaselvityksissä ilmenivät pääosin samat elementit, mutta toinen tiimi käytti mallinaan "Paikallisen muutoksen mallia" ja toinen tiimi sovelsi suoraan toimintajärjestelmämallia, johon em. malli perustuu. Toinen tiimi keräsi tietoa työyhteisön tilanteesta kyselyn ja terveystarkastusten avulla, toinen kyselyn ja työtiimien tapaamisten avulla.
Tulokset työlähtöisen työpaikkaselvitysmallin käytöstä olivat vähintään tyydyttävät. Molemmissa työterveyshuollon tiimeissä tuli esiin, että sekä aikataulutus että tiimin sisäinen työnjako ovat kehitettäviä asioita. Selvää oli myös, että uuden menetelmän käyttö ja hyödyllisyys vaatii koko tiimin sitoutumisen siihen. Se taas vaatii innostusta ja kiinnostusta kehittää sekä omaa työtään että tiimityötä. Asiakasyrityksissä työlähtöisen työpaikkaselvitysmenetelmän käyttöön suhtauduttiin hyväksyvästi.
Yhteenvetona voi todeta että uuden työpaikkaselvitysmallin käyttö ja soveltaminen on mielekkäintä, jos siihen parin työterveyshuoltotiimin sijasta sitoutuu useampi tiimi tai koko työterveyshuoltopalvelua tuottava yksikkö. Tiimien toiminta on myös paremmin vertailtavissa ja kehitettävissä, jos lähtökohtaisesti käytössä on sama malli.
Tämän työn tutkimusosan tarkoituksena on ollut kuvata kokemuksia, jotka kaksi työterveyshuollon tiimiä sai työlähtöisen työpaikkaselvitysmallin soveltamisesta käytännön työssä omissa asiakasyrityksissään. Molemmissa tiimeissä oli sekä tietoa mallin perusteista, että käytännön kokemusta toimintatavasta ennestään. Työpaikkaselvitysprosessit toteutettiin pilottihankkeina pääosin vuoden 2008 aikana. Ne toteutettiin työyhteisöille, joissa oli todennäköistä, että tavallinen työpaikkaselvitys työpaikkakäynteineen ei antaisi riittävää tietoa työntekijöiden ja esimiesten työhyvinvoinnista.
Tutkimusosan aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Litteroinnin jälkeen aineisto analysoitiin käyttäen sisällön analyysiä. Teoriaohjaavan sisällön analyysin mukaan analyysirunko sisälsi samat pääluokat kuin mitä työpaikkaselvityksen mallissa on. Sen yli jäävä aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällön analyysin avulla muodostaen kolme muuta pääluokkaa.
Molempien työterveyshuoltotiimien työpaikkaselvityksissä ilmenivät pääosin samat elementit, mutta toinen tiimi käytti mallinaan "Paikallisen muutoksen mallia" ja toinen tiimi sovelsi suoraan toimintajärjestelmämallia, johon em. malli perustuu. Toinen tiimi keräsi tietoa työyhteisön tilanteesta kyselyn ja terveystarkastusten avulla, toinen kyselyn ja työtiimien tapaamisten avulla.
Tulokset työlähtöisen työpaikkaselvitysmallin käytöstä olivat vähintään tyydyttävät. Molemmissa työterveyshuollon tiimeissä tuli esiin, että sekä aikataulutus että tiimin sisäinen työnjako ovat kehitettäviä asioita. Selvää oli myös, että uuden menetelmän käyttö ja hyödyllisyys vaatii koko tiimin sitoutumisen siihen. Se taas vaatii innostusta ja kiinnostusta kehittää sekä omaa työtään että tiimityötä. Asiakasyrityksissä työlähtöisen työpaikkaselvitysmenetelmän käyttöön suhtauduttiin hyväksyvästi.
Yhteenvetona voi todeta että uuden työpaikkaselvitysmallin käyttö ja soveltaminen on mielekkäintä, jos siihen parin työterveyshuoltotiimin sijasta sitoutuu useampi tiimi tai koko työterveyshuoltopalvelua tuottava yksikkö. Tiimien toiminta on myös paremmin vertailtavissa ja kehitettävissä, jos lähtökohtaisesti käytössä on sama malli.