RAKENNUKSEN ENERGIATEHOKKUUSDIREKTIIVIEN 2002/91/EY JA 2010/31/EU IMPLEMENTOINTI SUOMESSA

Abstract

Opinnäytetyön tarkoitus on perehtyä rakennuksen energiatehokkuusdirektiivien 2002/91/EY ja 2010/31/EU täytäntöönpanoon Suomessa. Opinnäytetyössä on selvitetty rakennuksen energiatehokkuusdirektiivien täytäntöönpanotoimet ja täytäntöönpanevat tahot, sekä arvioitu täytäntöönpanotoimien onnistumista Suomessa. Lisäksi tarkastellaan sisältyykö em. direktiivien täytäntöönpanoon kansallista harkintamarginaalia.

Täytäntöönpanotoimien selvittämiseksi tutkielmassa on perehdytty alan julkaisuihin, EU-asiakirjoihin, Suomen lainsäädäntöön ja suomalaisiin lainvalmisteluasiakirjoihin. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä on käytetty direktiivien ja niitä vastaavien täytäntöönpanotoimien sisältöjen keskinäisten vastaavuuksien analyysiä.

Rakennusalaa koskevien direktiivien täytäntöönpanosta, kuten rakennuslakien, -asetusten ja hallituksen esityksien valmistelusta, Suomessa vastaa ympäristöministeriön rakennetun ympäristön osasto.

Tutkielmassa on osoitettu, että rakennuksen ergiatehokkuusdirektiivien täytäntöönpanotoimiin on sisältynyt puutteellisuutta, kuten direktiivien asettamasta aikataulusta myöhästymisiä sekä jossain määrin myös tulkintavirheitä. Rakennuksen energiatehokkuusdirektiivien täytäntöönpanoon sisältyvä harkintamarginaali vaikuttaisi tutkielman perusteella vaihtelevan sekä direktiivikohtaisesti, että myös yksittäisen direktiivin artikloiden täytäntöönpanon välillä. Rakennuksen energiatehokkuusdirektiivien sisältämän rakennusten energiatehokkuussertifioinnin osalta, suuntaus on direktiivin uudelleen laaditussa versiossa 2010/31/EU ollut kohti jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen tyhjentävää harmonisointia. Vastaavasti monissa muissa direktiivien sisältämissä osioissa kansallisen harkintamarginaalin voidaan katsoa jopa lisääntyneen uudelleen laaditussa versiossa 2010/31/EU. Jotta rakennusalaa koskevien direktiivien sisältämästä harkintamarginaalista voisi tehdä pidemmälle vieviä johtopäätöksiä, tulisi vastaavanlaiseen tarkasteluun ottaa suurempi joukko rakennusalaa koskevia direktiivejä.

This thesis analyses the implementation of the EPBD’s 2002/91/EY and 2010/31/EU in Finland. The main goal was to investigate and analyze the Finnish laws, regulations and administrative provisions adopted to comply with the demands of the mentioned directives. Furthermore this thesis contains some observations on how much national discretion these directives hold when it comes to the implementation.

The research method has included familiarizing oneself with the related articles, EU documents, Finnish law and legislative proposals. The main research method has been the analysis on the equivalence of the directives articles and the Finnish law, regulation and the administrative provision.

The Finnish public authority that for the most part handles the legislation concerning the buildings sector is the ministry on environment. This thesis indicates that the implementation of the EPBD’s in Finland has involved some deficiencies, delays and even misinterpretations concerning the directives articles and purpose.

The national discretion of the EPBD’s appears to vary between these 2 directives and even in the directives itself. When it comes to the adoption of a methodology for calculating the energy performance of buildings it seems that the national discretion is decreasing. However at the same time the national discretion and even options for the other demands of the directives appears to be greater.