Omaohjaus turvapaikanhakijoiden odotusajan vastaanottokeskuksessa

Abstract

Turvapaikanhakijoiden pitkän odotusajan on havaittu lisäävän mielenterveyden ja arjessa selviytymisen haasteita. Tämän opinnäytetyön kohteena olevassa odotusajan vastaanottokeskuksessa asukkaiden elämäntilanteen aiheuttamaan erityisen tuen tarpeeseen pyrittiin vastaamaan omaohjauksen keinoin.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata turvapaikanhakijoiden odotusajan vastaanottokeskuksessa tällä hetkellä tehtävää omaohjaustyötä sitä tekevien työntekijöiden näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa työelämäkumppanille tietoa omaohjaustyön kehittämistä varten. Tutkimuskysymys kuului Miten työntekijät käyttävät omaohjausta turvapaikanhakijoiden tukemiseen odotusajan vastaanottokeskuksessa. Työmenetelmän käyttöä tarkasteltiin teoreettisesti määriteltyjen käsitteiden ohjaus, psykososiaalinen tuki, monikulttuurinen ohjaus sekä omaohjaus kautta.

Opinnäytetyötä varten haastateltiin kahdeksaa odotusajan vastaanottokeskuksen ohjaustiimissä työskentelevää sosiaaliohjaajaa ja ohjaajaa, jotka olivat toimineet viimeisen vuoden aikana vähintään yhden turvapaikanhakijan omaohjaajana. Puolistrukturoidun teemahaastattelurungon avulla kerätty haastatteluaineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin. Haastattelujen tuloksista voitiin nähdä omaohjauksen lähtökohdat ja omaohjauksen kaari aloittamisesta ja tapaamiskäytännöistä arjen haasteissa tukemisen, psykososiaalisen tuen ja toiminnallisten menetelmien käyttämisen kautta omaohjaussuhteen päättämiseen. Luottamuksen, vuorovaikutuksen ja asiakkaiden mielenterveyden havaittiin vaikuttavan merkittävästi omaohjaustyöhön. Myös kulttuurin, kielen, iän ja sukupuolen vaikutusta oli nähtävissä. Omaohjauksella pystyttiin vastaamaan erityisen tuen tarpeeseen mutta sen toteuttamisessa oli myös haasteita. Toimiva moniammatillinen tiimityö nähtiin erityksen tärkeänä edellytyksenä omaohjauksen onnistumiselle. Haastatteluista kerättiin myös kehitysehdotuksia sekä kokemuksia omaohjaustyön tekemisen ammatillisesta merkityksestä.

Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä omaohjausta ja muita rinnasteisia työmenetelmiä, joilla pyritään vastaamaan odotusajan vastaanottokeskuksissa asuvien turvapaikanhakijoiden erityisen tuen tarpeeseen.

Research shows that asylum seekers’ long waiting time increases mental health problems and difficulties in managing the everyday life. In a waiting time’s reception centre for asylum seekers, the subject of this Bachelor’s thesis, the residents’ need for special support caused by their condition was responded with the means of personal counselling.

The aim of this Bachelor’s thesis was to describe the personal counselling provided currently in a waiting time’s reception centre for asylum seekers from the perspective of the employees. The target of this thesis was to produce information for the partner company to enable the reception centre to develop the present method of personal counselling. The research question of the thesis was How do the employees use personal counselling to support the asylum seekers in a waiting time’s reception centre. The method was examined through the theoretically defined concepts counselling, psychosocial support, multicultural counselling and personal counselling.

A survey was carried out by interviewing eight social instructors and instructors from the instruction team that had during the last year had at least one asylum seeker in their personal counselling. The interviews were based on a half-structured theme interview framework, and the material was examined with the methods of content analysis. The findings showed the basis of the personal counselling and its progress from the beginning and meeting practices through support in everyday life, psychosocial support and through the use of functional methods to the concluding of the personal counselling relationship. It was discovered that confidence, interaction and the mental health of the clients have a significant impact on personal counselling. Also the effect of culture, language, age and gender could be noticed. With personal counselling it was possible to answer to the need for special support, although applying personal counselling in practice also met challenges. The multi-professional teamwork was regarded as an especially important condition for a successful implementation of personal counselling. The interviews also contained proposals for development and examples of professional relevance the personal counsellors had experienced in their work.

The findings of this thesis can be utilized in developing personal counselling and other comparable methods that are used for responding to the asylum seekers’ needs for special support when living in a waiting time’s reception centre.