Kouluterveydenhoitaja lasten ja nuorten syömishäiriöiden ennaltaehkäisijänä, varhaisena havaitsijana ja hoitajana
Luomaranta, Elisa (2009)
Luomaranta, Elisa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910014737
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200910014737
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli kuvata kouluterveydenhoitajan kokemuksia lasten ja nuorten syömishäiriöiden ennaltaehkäisystä, havaitsemisesta ja hoitamisesta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla kouluterveydenhoitajat voivat entistä paremmin olla tietoisia roolistaan ja merkityksestään taistelussa syömishäiriöitä vastaan. Tavoitteena oli tuoda erityisesti vastavalmistuneille terveydenhoitajille tietoutta preventiivisestä työstä syömishäiriöiden parissa.
Opinnäytetyön empiirinen osuus toteutettiin yhden kaupungin alueella ja aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea kokenutta kouluterveydenhoitajaa. Haastattelut käytiin keskustelunomaisesti valittujen teemojen alueilta. Jokainen haastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin sana sanalta. Aineiston käsittelyssä keskityttiin laadulliseen luokitteluun.
Tutkimustuloksissa ilmeni terveydenhoitajien selvä huoli kouluikäisten syömishäiriöiden yleisyydestä ja myös yleistymisestä. Syömishäiriöt koettiin vakavaksi ongelmaksi erityisesti yläaste- ja lukioikäisillä tytöillä. Terveydenhoitajat olivat erityisen huolissaan lapsista ja nuorista, joilla on huono itsetunto, mielialaongelmia tai vahva perfektionisti-luonne. Syömishäiriöt koettiin myös yleisemmiksi kouluissa, joihin korkeampien keskiarvorajojen mukaan hakeutuu usein tavoitteellisempia ja kunnianhimoisempia oppilaita.
Kouluterveydenhoitajat tiedostivat työnsä keskeisen merkityksen syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä, varhaisessa havaitsemisessa ja hoidossa. Tärkeimmäksi välineeksi tässä työssä he kokivat yksimielisesti kahdenkeskeiset terveystapaamiset oppilaan kanssa: mittaukset, kes-kustelut ja kontrolloinnit. Tapaamisissa annetun terveyskasvatuksen koettiin osaltaan toimivan syömishäiriöitä ennaltaehkäisten. Sairauksien hoidon kohdalla korostui varhaisen hoitoonohjauksen merkitys sekä avoin keskustelu, kuuntelu ja kannustaminen.
Terveydenhoitajat kokivat työn syömishäiriöiden parissa haasteelliseksi ja vaativaksi. Syömishäiriöt koettiin moniselitteiseksi sairausryhmäksi ja niiden varhainen havaitseminen vaatii monen palapelin palasen loksahtamista paikalleen. Työtään tukeviksi tekijöiksi terveydenhoitajat listasivat oman ammattitaidon, kokemuksen ja moniammatillisen yhteistyön. Heikentäväksi tekijöiksi mainittiin vähäiset resurssit ja tarkastukset, puutteellinen koulutus, työn autonomisuus ja tiukka vaitiolovelvollisuus. Terveydenhoitajat toivoivatkin, että näistä sairauksista järjestettäisiin enemmän ja säännöllisemmin koulutusta, jotta hoitopolut ja – käytännöt selkenisivät ja yhtenäistyisivät. He toivoivat myös lisää yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä sekä erityisesti yläasteikäisille kaksi terveystarkastusta vuodessa.
Tämän opinnäytetyön tulosten toivon syventävän terveydenhoitajien tietoutta syömishäiriöitä ennaltaehkäisevästä työstä. Tavoitteena on antaa varsinkin vastavalmistuville terveydenhoitajille vahvuuksia toimia preventiivisessä työssä syömishäiriöiden parissa. Jatkossa aihetta tulisi lähemmin tutkia koululaisten näkökulmasta haastattelemalla heitä syömishäiriöihin liittyvistä seikoista.
Opinnäytetyön empiirinen osuus toteutettiin yhden kaupungin alueella ja aineisto kerättiin haastattelemalla kolmea kokenutta kouluterveydenhoitajaa. Haastattelut käytiin keskustelunomaisesti valittujen teemojen alueilta. Jokainen haastattelu nauhoitettiin ja litteroitiin sana sanalta. Aineiston käsittelyssä keskityttiin laadulliseen luokitteluun.
Tutkimustuloksissa ilmeni terveydenhoitajien selvä huoli kouluikäisten syömishäiriöiden yleisyydestä ja myös yleistymisestä. Syömishäiriöt koettiin vakavaksi ongelmaksi erityisesti yläaste- ja lukioikäisillä tytöillä. Terveydenhoitajat olivat erityisen huolissaan lapsista ja nuorista, joilla on huono itsetunto, mielialaongelmia tai vahva perfektionisti-luonne. Syömishäiriöt koettiin myös yleisemmiksi kouluissa, joihin korkeampien keskiarvorajojen mukaan hakeutuu usein tavoitteellisempia ja kunnianhimoisempia oppilaita.
Kouluterveydenhoitajat tiedostivat työnsä keskeisen merkityksen syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä, varhaisessa havaitsemisessa ja hoidossa. Tärkeimmäksi välineeksi tässä työssä he kokivat yksimielisesti kahdenkeskeiset terveystapaamiset oppilaan kanssa: mittaukset, kes-kustelut ja kontrolloinnit. Tapaamisissa annetun terveyskasvatuksen koettiin osaltaan toimivan syömishäiriöitä ennaltaehkäisten. Sairauksien hoidon kohdalla korostui varhaisen hoitoonohjauksen merkitys sekä avoin keskustelu, kuuntelu ja kannustaminen.
Terveydenhoitajat kokivat työn syömishäiriöiden parissa haasteelliseksi ja vaativaksi. Syömishäiriöt koettiin moniselitteiseksi sairausryhmäksi ja niiden varhainen havaitseminen vaatii monen palapelin palasen loksahtamista paikalleen. Työtään tukeviksi tekijöiksi terveydenhoitajat listasivat oman ammattitaidon, kokemuksen ja moniammatillisen yhteistyön. Heikentäväksi tekijöiksi mainittiin vähäiset resurssit ja tarkastukset, puutteellinen koulutus, työn autonomisuus ja tiukka vaitiolovelvollisuus. Terveydenhoitajat toivoivatkin, että näistä sairauksista järjestettäisiin enemmän ja säännöllisemmin koulutusta, jotta hoitopolut ja – käytännöt selkenisivät ja yhtenäistyisivät. He toivoivat myös lisää yhteistyötä eri ammattiryhmien välillä sekä erityisesti yläasteikäisille kaksi terveystarkastusta vuodessa.
Tämän opinnäytetyön tulosten toivon syventävän terveydenhoitajien tietoutta syömishäiriöitä ennaltaehkäisevästä työstä. Tavoitteena on antaa varsinkin vastavalmistuville terveydenhoitajille vahvuuksia toimia preventiivisessä työssä syömishäiriöiden parissa. Jatkossa aihetta tulisi lähemmin tutkia koululaisten näkökulmasta haastattelemalla heitä syömishäiriöihin liittyvistä seikoista.