Kuitinmäen yläkoulun 7.– ja 9.–luokkalaisten fyysinen aktiivisuus ja kuormittuminen vuorokauden aikana
Mäkinen, Veli-Pekka; Heikinheimo, Vesa; Niskala, Juha (2012)
Mäkinen, Veli-Pekka
Heikinheimo, Vesa
Niskala, Juha
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205036086
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205036086
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli seurata Kuitinmäen yläkoulun seitsemäs – ja yhdeksäsluokka-laisten fyysistä kapasiteettia, fyysisen aktiivisuuden määrää vuorokauden ajalta sekä fyysistä kuormittavuutta. Tuloksia pyrittiin vertailemaan muihin vastaavanlaisiin Suomessa sekä ulkomailla tehtyihin tutkimuksiin. Opinnäytetyö on osa Kuitinmäki–hanketta, mikä toteutetaan Kuitinmäen yläkoulun ja Laurea - ammattikorkeakoulun yhteistyönä.
Tutkimuksen kohteena oli 25 oppilasta, joista poikia oli 14 ja tyttöjä 11. Mittaukset jaettiin kahteen eri osioon. Ensimmäisessä vaiheessa testattiin oppilaiden fyysistä kapasiteettia eli fyysistä kuntoa Åstrand-Ryhming epäsuoran polkupyöräergometritestin avulla. Polkupyörätestin avulla saimme mitattua oppilaiden maksimaalisen fyysisen suorituskyvyn, mikä mahdollisti oppilaiden fyysisen kuormittuvuuden seuraamisen koulupäivän aikana sekä vapaa-ajalla. Toisessa vaiheessa mittasimme oppilaiden fyysistä aktiivisuutta SenseWear® Armband – mittarilla. Mittarit olivat jokaisen oppilaan kädessä vuorokauden ajan. Fyysisen aktiivisuuden laatua tarkkailtiin aktiivisuuspäiväkirjan avulla, minkä jokainen oppilas täytti henkilökohtaisesti.
Opinnäytetyö osoitti, että mitatuilla 7.- ja 9.-luokkalaisilla oli koulussa fyysisen aktiivisuuden intensiteetti korkeampi kuin vapaa-ajalla. 7.-luokkaiset olivat kuntotasoltaan keskimäärin välttävällä tasolla verrattuna samanikäisten viitearvoihin. 9.-luokkalaisten keskiarvo oli puolestaan tyydyttävällä tasolla. Huomionarvoista on myös se, että suurin osa molempien ikäluokkien oppilaista käyttää istumiseen liian paljon aikaa yleisiin suosituksiin nähden. Jokaisen oppilaan kohdalla voidaan myös todeta, että he nukkuivat liian vähän verrattuna yleisiin suosituksiin.
Tulosten perusteella nuorten fyysinen kuormittuminen jää usein liian alhaiseksi, jotta saavu-tettaisiin riittävän fyysisen aktiivisuuden aikaansaamat positiiviset terveysvaikutukset. Tule-vaisuudessa tulisi nuorten kohdalla keskittyä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen vapaa-ajalla. Koulut ovat suunnannäyttäjiä ja sieltä tulisi antaa eväät nuorelle aktiivisen elämäntavan omaksumiseen. Perheiden vastuulla on antaa mahdollisuus nuorelle toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. Liikkumattomuudella on monia negatiivisia vaikutuksia ja liikkumattomuuteen tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti. Inaktiivinen elämäntapa nuorena vaikuttaa usein myös aikuisiän liikkumattomuuteen.
Tulevaisuudessa nuorten fyysistä aktiivisuutta tulisi tutkia entistä enemmän ja myös muualla Suomessa. Myös teknologian hyväksikäyttö tulee ottaa huomioon nuorten fyysisen aktiivisuuden mittauksissa. Haastatteluihin pohjautuvista tutkimuksista tulisi siirtyä yhä enemmissä määrin objektiivisuuteen pyrkiviin mittauksiin. Resursseja tulisi kohdistaa nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen.
Tutkimuksen kohteena oli 25 oppilasta, joista poikia oli 14 ja tyttöjä 11. Mittaukset jaettiin kahteen eri osioon. Ensimmäisessä vaiheessa testattiin oppilaiden fyysistä kapasiteettia eli fyysistä kuntoa Åstrand-Ryhming epäsuoran polkupyöräergometritestin avulla. Polkupyörätestin avulla saimme mitattua oppilaiden maksimaalisen fyysisen suorituskyvyn, mikä mahdollisti oppilaiden fyysisen kuormittuvuuden seuraamisen koulupäivän aikana sekä vapaa-ajalla. Toisessa vaiheessa mittasimme oppilaiden fyysistä aktiivisuutta SenseWear® Armband – mittarilla. Mittarit olivat jokaisen oppilaan kädessä vuorokauden ajan. Fyysisen aktiivisuuden laatua tarkkailtiin aktiivisuuspäiväkirjan avulla, minkä jokainen oppilas täytti henkilökohtaisesti.
Opinnäytetyö osoitti, että mitatuilla 7.- ja 9.-luokkalaisilla oli koulussa fyysisen aktiivisuuden intensiteetti korkeampi kuin vapaa-ajalla. 7.-luokkaiset olivat kuntotasoltaan keskimäärin välttävällä tasolla verrattuna samanikäisten viitearvoihin. 9.-luokkalaisten keskiarvo oli puolestaan tyydyttävällä tasolla. Huomionarvoista on myös se, että suurin osa molempien ikäluokkien oppilaista käyttää istumiseen liian paljon aikaa yleisiin suosituksiin nähden. Jokaisen oppilaan kohdalla voidaan myös todeta, että he nukkuivat liian vähän verrattuna yleisiin suosituksiin.
Tulosten perusteella nuorten fyysinen kuormittuminen jää usein liian alhaiseksi, jotta saavu-tettaisiin riittävän fyysisen aktiivisuuden aikaansaamat positiiviset terveysvaikutukset. Tule-vaisuudessa tulisi nuorten kohdalla keskittyä fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen vapaa-ajalla. Koulut ovat suunnannäyttäjiä ja sieltä tulisi antaa eväät nuorelle aktiivisen elämäntavan omaksumiseen. Perheiden vastuulla on antaa mahdollisuus nuorelle toteuttaa omia kiinnostuksen kohteita fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. Liikkumattomuudella on monia negatiivisia vaikutuksia ja liikkumattomuuteen tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti. Inaktiivinen elämäntapa nuorena vaikuttaa usein myös aikuisiän liikkumattomuuteen.
Tulevaisuudessa nuorten fyysistä aktiivisuutta tulisi tutkia entistä enemmän ja myös muualla Suomessa. Myös teknologian hyväksikäyttö tulee ottaa huomioon nuorten fyysisen aktiivisuuden mittauksissa. Haastatteluihin pohjautuvista tutkimuksista tulisi siirtyä yhä enemmissä määrin objektiivisuuteen pyrkiviin mittauksiin. Resursseja tulisi kohdistaa nuorten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen.