Hulevesien käsittelymenetelmiä kadmiumille, lyijylle, nikkelille ja sinkille : case: Kuusakoski Oy Heinola
Perttola, Anna (2012)
Perttola, Anna
Lahden ammattikorkeakoulu
2012

Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205158380
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205158380
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on pohtia menetelmiä ja keinoja, joilla voidaan tehostaa Kuusakoski Oy Heinolan hulevesien käsittelyä. Kuusakoski Oy Heinolassa hulevesien raja-arvot astuivat voimaan 14.10.2011. Aiempien tarkkailutulosten perusteella muutamien parametrien osalta raja-arvoihin ei päästä nykyisellä hulevesien käsittelyllä, joten hulevesien käsittelyä on tehostettava. Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan hulevesien puhdistusta kadmiumin, lyijyn, nikkelin ja sinkin osalta.
Opinnäytetyössä käsitellään Heinolan tehtaiden tämänhetkistä hulevesien tilaa: nykyistä käsittelyä, laatua, sen tarkkailua ja raskasmetallipitoisuuksia sekä asetettuja raja-arvoja. Raskasmetallien osalta tarkastellaan myös kadmiumin, lyijyn, nikkelin ja sinkin ominaisuuksia sekä sitä mihin kyseisiä metalleja käytetään.
Hulevesien käsittelymenetelmäratkaisuiksi esitellään käänteisosmoosikalvoja sekä kemiallista saostusta. Molemmista ratkaisuista on aikaisempaa kokemusta myös Kuusakoski Oy:llä; käänteisosmoosikalvojen puhdistustehokkuutta on testattu Kuusakoski Oy Heinolan oman Rajavuoren kaatopaikan suotovesillä ja Kuusakoski Oy Airakselassa käytetään hule- ja suotovesien käsittelyssä kemiallista sa-ostusta.
Tässä opinnäytetyössä hulevesien käsittelymenetelmiä käsitellään teoreettisella tasolla ja tulokset puhdistustehoista ovat siksi suuntaa antavia. Teoreettisten laskelmien perusteella käänteisosmoosikalvomenetelmällä saavutettaisiin asetetut raja-arvot kadmiumin, lyijyn, nikkelin ja sinkin kohdalla, mutta näiden tietojen perusteella kemiallisella saostusmenetelmällä ei saataisi kaikkia pitoisuuksia pienennettyä alle asetettujen raja-arvojen. Käänteisosmoosikalvomenetelmä olisi kuitenkin käyttökustannuksiltaan huomattavasti kalliimpi näiden laskemien ja tietojen perusteella. Lisäksi työssä on pohdittu, voidaanko muilla keinoilla vaikuttaa hulevesien laatuun ja onko muita menetelmiä puhdistaa Heinolan hulevesiä.
Opinnäytetyössä käsitellään Heinolan tehtaiden tämänhetkistä hulevesien tilaa: nykyistä käsittelyä, laatua, sen tarkkailua ja raskasmetallipitoisuuksia sekä asetettuja raja-arvoja. Raskasmetallien osalta tarkastellaan myös kadmiumin, lyijyn, nikkelin ja sinkin ominaisuuksia sekä sitä mihin kyseisiä metalleja käytetään.
Hulevesien käsittelymenetelmäratkaisuiksi esitellään käänteisosmoosikalvoja sekä kemiallista saostusta. Molemmista ratkaisuista on aikaisempaa kokemusta myös Kuusakoski Oy:llä; käänteisosmoosikalvojen puhdistustehokkuutta on testattu Kuusakoski Oy Heinolan oman Rajavuoren kaatopaikan suotovesillä ja Kuusakoski Oy Airakselassa käytetään hule- ja suotovesien käsittelyssä kemiallista sa-ostusta.
Tässä opinnäytetyössä hulevesien käsittelymenetelmiä käsitellään teoreettisella tasolla ja tulokset puhdistustehoista ovat siksi suuntaa antavia. Teoreettisten laskelmien perusteella käänteisosmoosikalvomenetelmällä saavutettaisiin asetetut raja-arvot kadmiumin, lyijyn, nikkelin ja sinkin kohdalla, mutta näiden tietojen perusteella kemiallisella saostusmenetelmällä ei saataisi kaikkia pitoisuuksia pienennettyä alle asetettujen raja-arvojen. Käänteisosmoosikalvomenetelmä olisi kuitenkin käyttökustannuksiltaan huomattavasti kalliimpi näiden laskemien ja tietojen perusteella. Lisäksi työssä on pohdittu, voidaanko muilla keinoilla vaikuttaa hulevesien laatuun ja onko muita menetelmiä puhdistaa Heinolan hulevesiä.