Sairaanhoitajien asenteet maahanmuuttajia kohtaan kulttuurisen kompetenssin näkökulmasta – kyselytutkimus sairaanhoitajille Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin päivystyspoliklinikoilla

Abstract

Sairaanhoitajien asenteet maahanmuuttajia kohtaan kulttuurisen kompetenssin näkökulmasta - kyselytutkimus sairaanhoitajille Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin päivystyspoliklinikoilla

Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa kahdeksalla eri Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin päivystyspoliklinikoilla työskentelevien sairaanhoitajien (N = 344) asenteita maahanmuuttajia kohtaan. Viitekehyksenä käytettiin Campinha-Bacoten (2007) luomaa kulttuurisen kompetenssin mallia. Tutkimuksessa selvitettiin vastaajien kulttuurisen kompetenssin tasoa, kulttuurista tahtoa, yleisten asenteiden tasoa, kulttuurien eroavaisuuksista johtuvien asioiden ongelmallisuutta ja vastaajien omaa arviota maahanmuuttajien kohtaamisen onnistumisesta. Lisäksi selvitettiin tutkimusmuuttujien välisiä tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä sekä taustamuuttujien yhteyksiä tutkimusmuuttujiin. Tutkimus tuotti lisäksi kulttuurisen kompetenssin mittarin päivystyspoliklinikoilla maahanmuuttajia kohtaaville sairaanhoitajille.

Tutkimus toteutettiin määrällistä lähestymistapaa käyttäen. Tutkimusaineisto koottiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä strukturoidulla verkkokyselylomakkeella. Kyselylomake muodostettiin Campinha-Bacoten (2007) kulttuurisen kompetenssin mallia hyödyntäen. Kyselyyn vastattiin 19.10. - 8.11.2010 välisenä aikana ja hyväksyttyjä vastauksia saatiin 93 (n =93). Vastausprosentti oli 27.

Maahanmuuttajien kohtaaminen päivystyspoliklinikoilla oli haastavaa ja siihen liittyi usein ongelmatilanteita. Sairaanhoitajat olivat kulttuurisesti valveutuneita ja heillä oli kulttuurista tahtoa, mutta kulttuurisesti kompetentteja ja erityisosaajia oli erittäin vähän. Sairaanhoitajilla esiintyi paljon stereotyyppisiä asenteita maahanmuuttajia kohtaan ja jonkin verran oman kulttuurin painottamista, mutta heidän yleiset asenteet maahanmuuttoa ja syrjinnän vastaisten toimien tarpeellisuutta kohtaan olivat enemmän positiivisia kuin negatiivisia. Positiiviset yleiset asenteet omaavat sairaanhoitajat saavuttivat korkeamman kulttuurisen kompetenssin tason ja heillä oli enemmän kulttuurista tahtoa. Korkeamman kulttuurisen kompetenssin omaavat sairaanhoitajat arvioivat maahanmuuttajien kohtaamisen onnistuvan paremmin ja he kokivat vähemmän kulttuuristen asioiden ongelmallisuutta omalla työpaikallaan. Sairaanhoitajat, joilla oli toisesta kulttuurista tai etnisestä ryhmästä tuleva ystävä, saavuttivat korkeammat kulttuurisen kompetenssin pisteet, heillä oli positiivisemmat yleiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan, enemmän oma-aloitteisuutta kulttuuristen asioiden oppimiseen liittyen ja he kokivat kulttuurisista eroavaisuuksista aiheutuvat ongelmat omalla työpaikallaan muita sairaanhoitajia vähäisemmiksi.

Tutkimuksen tuloksiin perustuvien johtopäätösten mukaan, sairaanhoitajien kulttuurisella tahdolla on positiivinen vaikutus siihen, kuinka kulttuurisesti vastuullista palvelua päivystyspoliklinikoilla hoidetut potilaat saavat. Sairaanhoitajan kulttuurisen kompetenssin kasvua voidaan organisaation taholta tukea niin, että mahdollistetaan kulttuurinen kohtaaminen ja monimuotoisuus työyhteisössä ja kehitetään kulttuurista kohtaamista helpottavia apuvälineitä, tietopankkeja ja ohjeistuksia. Tästä tutkimuksesta saatua tietoa voidaan jatkossa käyttää terveydenhuollon organisaation toiminnan, ohjeistusten, prosessien, koulutuksen, rekrytoinnin ja oppimismateriaalin kehittelyn apuna.

Avainsanat: kulttuurinen kompetenssi; kulttuurinen tahto; sairaanhoitajien asenteet maahanmuuttajia kohtaan; päivystyspoliklinikka.

Sjukskötares attityder gentemot invandrare utgående från en synvinkel av kulturell kompetens en undersökning baserad på frågeformulär riktade till sjukskötare på jourpolikliniker inom Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt

Syftet med undersökningen var att kartlägga sjukskötarens (N = 344) attityder gentemot invandrare på åtta olika jourpolikliniker inom Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt. Som referensram användes en modell för kulturkompetens, skapad av Campinha-Bacote (2007). I undersökningen utreddes nivån av kulturkompetens, kulturell vilja, nivån av allmänna attityder, problem relaterade till kulturella skillnader samt respondenternas egna värderingar av bemötandet av invandrare. Därtill utreddes statistiskt betydelsefulla samband mellan forskningsvariabler samt bakgrundsvariablernas koppling till forskningsvariablerna. Tack vare undersökningen uppkom dessutom ett mått för kulturell kompetens hos sjukskötare som möter invandrare på jourpolikliniker.

I undersökningen användes ett kvantitativt närmelsesätt. Materialet för undersökningen samlades in genom ett strukturerat internetfrågeformulär. Frågeformuläret formades utgående från Campinha-Bacotes (2007) modell för kulturkompetens. Svarstiden varade från 19.10. - 8.11.2010. Sammanlade man in 93 (n =93) godkända svar. Svarsprocenten var 27.

Möten med invandrare på jourpoliklinikerna visade sig vara utmanande och ofta förorsaka problemsituationer. Sjukskötarna var kulturellt upplysta och hade kulturell vilja, men det fanns bara ett fåtal kulturellt kompetenta och ett fåtal specialkunniga. Det förekom en hel del stereotypa attittyder gentemot invandrare samt betoning av den egna kulturen, men sjukskötarnas allmänna attityder gällande invandring och nödvändigheten av verksamhet som motverkar diskriminering var ändå mer positiva än negativa. Sjukskötare med positiva allmänna attityder uppnådde en högre nivå av kulturell kompetens och hade även mer kulturell vilja. Sjukskötare med högre nivå av kulturkompetens antog att möten med invandrare skulle fungera bättre och upplevde färre kulturellt relaterade problem på den egna arbetsplatsen. Sjukskötare med vänner från annan kultur eller etninsk grupp uppnådde högre poäng gällande kulturkompetens, de var mer positivt inställda till invandrare, visade mer eget initiativ till att lära sig nytt om kulturer samt upplevde färre problem relaterade till kulturella skillnader än resten av sjukskötarna.

Utgående från undersökningens resultat kan följande slutsats dras: sjukskötarnas kulturella vilja har en positiv inverkan på hur kulturellt ansvarsfull service patienterna på jourpoliklinikerna får. Tillväxten av sjukskötarens kulturkompetens kan från organisationens sida stödas genom att möjliggöra kulturella möten och mångfald i arbetsgemenskapen samt genom ett utvecklande av redskap, informationsbanker och anvisningar som underlättar kulturellt bemötande. Den information som denna undersökning gett kan i framtiden användas som hjälpmedel för utvecklingen av organisationens verksamhet, anvisningar, processer och skolning samt för utvecklingen av rekrytering och läromedel.

Nyckelord: kulturkompetens; kulturell vilja; sjukskötares attityder gentemot invandrare; jourpoliklinik.

Nurses´Attitudes Towards Immigrants from a Viewpoint of Cultural Competence – Survey to Staff Nurses at A & E Departments within Helsinki and Uusimaa Hospital District

The purpose of this research project was to investigate the attitudes of nurses (N = 344) towards working with immigrant patients at eight different Accident and Emergency (A&E) departments within hospital district of Helsinki and Uusimaa in Finland. The research examines the levels of cultural competence, cultural desire and the problems stemming from cultural differences, as well as the respondents own evaluation of their encounter with immigrant patients. One of the outcomes of this research was a cultural competence self-evaluation tool for nurses at A&E units.

The quantitative evidence was collected with a structured online questionnaire, specifically developed for the purposes of this research. The questionnaire follows the cultural competence model developed by Campinha-Bacote (2007). Replies (n = 93) were collected 19.10 - 8.11.2010 (27 % response rate).

The research shows that the nurses regularly encountered problems when treating immigrant patients. Generally the nurses appeared to obtain cultural awareness and desire, but few were proficient in cultural competence. The research revealed that many held stereotypical attitudes towards immigrants and some held ethnocentric views. However the attitudes towards immigration were generally positive and most identified the need for more anti-discriminatory measures. Nurses with generally positive attitudes were also more culturally competent and demonstrated greater cultural desire. Those with friends from diverse cultural and ethnic backgrounds demonstrated higher levels of cultural competence and they had more positive general attitudes towards immigrants. They also held more pro-active attitudes towards learning about other cultures and experienced cultural related issues less problematic in their own work places.

According to the analysis of the results cultural desire may have a considerable correlation with the level of culturally responsible treatment at A&E units. Organisations can support the improvement of cultural competence of nurses by composing culture related guidelines and checklists, developing cultural information banks and developing cultural assessment tools and procedures for better handling of cultural encounters. It is obvious that all employees would benefit from training, workshops and online materials dealing with cultural issues. The information gained from this research can be used for development of guidelines, processes, training, recruitment and learning materials in the healthcare sector.

Keywords: cultural competence; cultural desire; nurses´ attitudes towards immigrants; accident and emergency.