Sovitellaanko? : Tietoiskuja vantaalaisille kahdeksasluokkalaisille
Yli-Ilkka, Tiina (2012)
Yli-Ilkka, Tiina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046399
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205046399
Tiivistelmä
Toiminnallinen opinnäytetyöni on toteutettu yhteistyössä Vantaan sovittelutoimiston kanssa. Vantaan sovittelutoimisto tarjoaa lakisääteisen mahdollisuuden rikoksista ja riidoista johtuvien ristiriitojen selvittämiseksi. Sovittelu on maksutonta ja vapaaehtoista kaikille osapuolille. Sovittelu on hyväksi koettu tapa puuttua erityisesti nuorten tekemiin rikoksiin ja ehkäistä alkava rikoskierre. Vantaan sovittelutoimistossa on erikseen perustettu nuorten sovittelun kehittämistyöryhmä.
Sovittelu on rauhan- ja ihmisoikeuskasvatusta. Se perustuu restoratiiviseen oikeuteen, joka on korjaavaa konfliktinratkaisua. Restoratiivisella oikeudella pyritään toisen ihmisen arvostamiseen, vastuunottamiseen sekä muutoksen mahdollistamiseen. Sovittelussa jätetään syyllistäminen sivuun ja suunnataan katseita enemmän tulevaisuuteen. Edellä mainitut asiat kuuluvat tutkimukseni teoreettiseen viitekehykseen, joiden lisäksi siihen sisältyy nuorisorikollisuuden tarkasteleminen syrjäytymiseen ja käyttäytymiseen liittyvistä näkökulmista.
Opinnäytetyön toteutus lähti liikkeelle omasta taustastani vapaaehtoisena sovittelijana ja halustani kehittää sovittelutoimintaa yhteistyössä Vantaan sovittelutoimiston kanssa. Aiempi tutkintoni yhteisöpedagogina ohjasi valitsemaan kohderyhmäksi nuoret. Opinnäytetyön tehtävänä oli laatia nuorille tietoiskumalli ja kehittää sitä käytännön testaamisen avulla. Tietoiskun avulla tavoitteeni oli valistaa nuoria heidän oikeuksissaan ja velvollisuuksissaan ja lisätä nuorten tietämystä sovittelusta.
Tietoisku pidettiin erään vantaalaisen koulun kahdeksasluokkalaisille. Opinnäytetyön prosessista ja tietoiskun toteuttamisesta keräsin arviointiaineiston, jota olivat työpäiväkirjaan perustuva havainnointi, palautekysely yhteensä 106 nuorelle sekä teemahaastattelu sovittelutoimiston kahdelle työntekijälle ja tietoiskua seuraamassa olleille kahdelle opettajalle.
Tuloksissa tuli esiin nuorten tietämättömyys sovittelusta, vaikka toisaalta sitä pidettiin tärkeänä ja ajankohtaisena aiheena kyseiselle ikäluokalle. Sovittelun ja koulun yhteistyössä vaikuttavat jonkin verran asenteet ja resurssit. Vantaan kouluissa on totuttu tietynlaisiin toimintatapoihin ja kouluilla on vahva rooli hoitaa omat asiansa itse. Sovittelu tekee paljon yhteistyötä poliisin kanssa, mutta tarvitsee yhteistyöverkostojen laajentamista ja siinä toimimisen selkeyttämistä. Yhteistyökanavat tulisi olla suorat ja yksinkertaiset. Kouluilla rehtorit ovat päätäntävallassaan avainasemassa ja sovittelutoimistolla puolestaan on vähäiset resurssit jalkautuvaan yhteistyöhön. Sovittelutoimistolla on toisaalta paljon vapaaehtoisia sovittelijoita, joita voisi ajatella hyödyntää pienimuotoisissa tietoiskuissa ja muunlaisissa valistustuokioissa. Tuloksissa ilmeni, että tietoisku on menetelmänä sopiva sovittelusta kerrottaessa ja testaamani malli koettiin käyttökelpoiseksi.
Sovittelu on rauhan- ja ihmisoikeuskasvatusta. Se perustuu restoratiiviseen oikeuteen, joka on korjaavaa konfliktinratkaisua. Restoratiivisella oikeudella pyritään toisen ihmisen arvostamiseen, vastuunottamiseen sekä muutoksen mahdollistamiseen. Sovittelussa jätetään syyllistäminen sivuun ja suunnataan katseita enemmän tulevaisuuteen. Edellä mainitut asiat kuuluvat tutkimukseni teoreettiseen viitekehykseen, joiden lisäksi siihen sisältyy nuorisorikollisuuden tarkasteleminen syrjäytymiseen ja käyttäytymiseen liittyvistä näkökulmista.
Opinnäytetyön toteutus lähti liikkeelle omasta taustastani vapaaehtoisena sovittelijana ja halustani kehittää sovittelutoimintaa yhteistyössä Vantaan sovittelutoimiston kanssa. Aiempi tutkintoni yhteisöpedagogina ohjasi valitsemaan kohderyhmäksi nuoret. Opinnäytetyön tehtävänä oli laatia nuorille tietoiskumalli ja kehittää sitä käytännön testaamisen avulla. Tietoiskun avulla tavoitteeni oli valistaa nuoria heidän oikeuksissaan ja velvollisuuksissaan ja lisätä nuorten tietämystä sovittelusta.
Tietoisku pidettiin erään vantaalaisen koulun kahdeksasluokkalaisille. Opinnäytetyön prosessista ja tietoiskun toteuttamisesta keräsin arviointiaineiston, jota olivat työpäiväkirjaan perustuva havainnointi, palautekysely yhteensä 106 nuorelle sekä teemahaastattelu sovittelutoimiston kahdelle työntekijälle ja tietoiskua seuraamassa olleille kahdelle opettajalle.
Tuloksissa tuli esiin nuorten tietämättömyys sovittelusta, vaikka toisaalta sitä pidettiin tärkeänä ja ajankohtaisena aiheena kyseiselle ikäluokalle. Sovittelun ja koulun yhteistyössä vaikuttavat jonkin verran asenteet ja resurssit. Vantaan kouluissa on totuttu tietynlaisiin toimintatapoihin ja kouluilla on vahva rooli hoitaa omat asiansa itse. Sovittelu tekee paljon yhteistyötä poliisin kanssa, mutta tarvitsee yhteistyöverkostojen laajentamista ja siinä toimimisen selkeyttämistä. Yhteistyökanavat tulisi olla suorat ja yksinkertaiset. Kouluilla rehtorit ovat päätäntävallassaan avainasemassa ja sovittelutoimistolla puolestaan on vähäiset resurssit jalkautuvaan yhteistyöhön. Sovittelutoimistolla on toisaalta paljon vapaaehtoisia sovittelijoita, joita voisi ajatella hyödyntää pienimuotoisissa tietoiskuissa ja muunlaisissa valistustuokioissa. Tuloksissa ilmeni, että tietoisku on menetelmänä sopiva sovittelusta kerrottaessa ja testaamani malli koettiin käyttökelpoiseksi.