Hoitokulttuurit kohtaavat : Suomi-Tansania
Järvinen, Satu; Kaukiainen, Jenni (2009)
Järvinen, Satu
Kaukiainen, Jenni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909074354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200909074354
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää Tansaniassa ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa ja vapaaehtoistyössä olleiden sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kokemuksia kansainvälisestä vaihdosta. Opinnäytetyö keskittyi tarkastelemaan hoitokulttuureiden välisiä eroavaisuuksia eettisestä näkökulmasta. Tavoitteena oli luoda materiaalia tueksi Tansaniaan ja muualle ulkomaan harjoitteluun lähteville opiskelijoille ja vapaaehtoistyöntekijöille. Tutkimusongelmina käsiteltiin hoitokulttuurien eroavaisuuksia suomalaisen ja tansanialaisen hoitotyön välillä, potilaiden oikeuksia ja sairaanhoitajan eettisiä velvollisuuksia, opiskelijoiden kokemuksia ammattitaitoa edistävästä harjoittelusta/vapaaehtoistyöstä ulkomailla sekä sen merkitystä ammatillisen kasvun näkökulmasta. Tutkimus oli laadullinen ja sitä tarkasteltiin fenomenologisesta, eli kokemuksia tutkivasta näkökulmasta. Tutkimusaineisto kerättiin avoimella kyselylomakkeella, johon vastaajat saivat vastata esseetyyppisesti. Kysymykset oli laadittu teemoittain. Vastaajat olivat Tansaniassa vapaaehtoistyössä ja ammattitaitoa edistävässä harjoittelussa olleita sosiaali- ja terveydenalan opiskelijoita. Kyselylomake lähetettiin kuudelle (n=6) opiskelijalle, joista neljä (n=4) vastasi kyselyyn. Saatu aineisto analysoitiin sisällön analyysillä.
Tutkimustuloksien perusteella hoitokulttuurien välillä koettiin olevan paljon eroavaisuuksia, etenkin eettiset asiat olivat mietityttäneet vastaajia. Tansaniassa potilaiden hoitaminen, oikeudet ja varallisuus olivat silmiinpistävimmät eroavaisuudet vastaajien mielestä eettisestä näkökulmasta tarkastellen. Hoitokulttuurien välisistä suurista eroista vastaajat nostivat esiin etenkin perheen suuren merkityksen tansanialaisessa hoitotyössä. Länsimainen terveydenhuolto on erittäin kehittynyttä ja viimeisimmät lääketieteelliset keksinnöt ovat käytössä. Vastauksissa tuli esille hoitokulttuurien kehitystasojen välinen mittava kuilu. Hoitovälineet ja -menetelmät, aseptiikka sekä aikamääre koettiin myös merkittävinä eroavaisuuksina. Kokemukset olivat positiivisia ja ulkomaan harjoittelu koettiin ammatillisen kasvun kannalta hyvänä asiana. Ammattitaitoa edistävä harjoittelu ulkomailla oli vastaajien mielestä erinomainen oppimisympäristö. Sillä oli selkeä merkitys opiskelijoiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden kielitaidon ja kansainvälisten ammattitaitovaatimusten saavuttamisessa. Itsevarmuus ja luottamus omiin taitoihin lisääntyivät. Tämän opinnäytetyön pohjalta voisi lähteä selvittämään, millainen vaikutus kansainvälisellä vaihdolla on työllistymiseen ja kuinka ammattitaitoa edistävä harjoittelu ulkomailla vaikuttaa ammatti-identiteetin kehittymiseen.
Terveydenhuollon monikulttuurisessa kohtaamisessa tarvitaan ennakkoluulottomuutta, ymmärrystä ja vuorovaikutusvalmiuksia. Vaikeuksia saattaa tulla esimerkiksi kielen ymmärtämisessä ja kulttuurieroissa. Kulttuurien kirjoittamattomat toimintasäännöt tulevat esille juuri silloin, kun joku muu tekee toisin. Jokaisen hoitajan on hyvä tiedostaa omien käsitystensä ja käytöksensä kulttuurisia sidonnaisuuksia. Kyseenalaistamisen kyky itsestään selvänä pitämiään asioita kohtaan helpottaa kanssakäymistä. Näinkin erilaisten hoitokulttuurien ja hoitomenetelmien kohtaamisessa molemmat osapuolet hyötyvät toistensa näkökulmista. Se, mikä on toiselle arkipäivää, voi toiselle osapuolelle olla käsittämätön asia. Kansainvälinen hoitotyö on tulevaisuutta, jota muokkaamme ennakkoluulottomuudella.
Tutkimustuloksien perusteella hoitokulttuurien välillä koettiin olevan paljon eroavaisuuksia, etenkin eettiset asiat olivat mietityttäneet vastaajia. Tansaniassa potilaiden hoitaminen, oikeudet ja varallisuus olivat silmiinpistävimmät eroavaisuudet vastaajien mielestä eettisestä näkökulmasta tarkastellen. Hoitokulttuurien välisistä suurista eroista vastaajat nostivat esiin etenkin perheen suuren merkityksen tansanialaisessa hoitotyössä. Länsimainen terveydenhuolto on erittäin kehittynyttä ja viimeisimmät lääketieteelliset keksinnöt ovat käytössä. Vastauksissa tuli esille hoitokulttuurien kehitystasojen välinen mittava kuilu. Hoitovälineet ja -menetelmät, aseptiikka sekä aikamääre koettiin myös merkittävinä eroavaisuuksina. Kokemukset olivat positiivisia ja ulkomaan harjoittelu koettiin ammatillisen kasvun kannalta hyvänä asiana. Ammattitaitoa edistävä harjoittelu ulkomailla oli vastaajien mielestä erinomainen oppimisympäristö. Sillä oli selkeä merkitys opiskelijoiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden kielitaidon ja kansainvälisten ammattitaitovaatimusten saavuttamisessa. Itsevarmuus ja luottamus omiin taitoihin lisääntyivät. Tämän opinnäytetyön pohjalta voisi lähteä selvittämään, millainen vaikutus kansainvälisellä vaihdolla on työllistymiseen ja kuinka ammattitaitoa edistävä harjoittelu ulkomailla vaikuttaa ammatti-identiteetin kehittymiseen.
Terveydenhuollon monikulttuurisessa kohtaamisessa tarvitaan ennakkoluulottomuutta, ymmärrystä ja vuorovaikutusvalmiuksia. Vaikeuksia saattaa tulla esimerkiksi kielen ymmärtämisessä ja kulttuurieroissa. Kulttuurien kirjoittamattomat toimintasäännöt tulevat esille juuri silloin, kun joku muu tekee toisin. Jokaisen hoitajan on hyvä tiedostaa omien käsitystensä ja käytöksensä kulttuurisia sidonnaisuuksia. Kyseenalaistamisen kyky itsestään selvänä pitämiään asioita kohtaan helpottaa kanssakäymistä. Näinkin erilaisten hoitokulttuurien ja hoitomenetelmien kohtaamisessa molemmat osapuolet hyötyvät toistensa näkökulmista. Se, mikä on toiselle arkipäivää, voi toiselle osapuolelle olla käsittämätön asia. Kansainvälinen hoitotyö on tulevaisuutta, jota muokkaamme ennakkoluulottomuudella.