Hiljaisen raportoinnin kokeilu Honkalampi-keskuksessa

Abstract

Hiljaisen raportoinnin käyttöönotto hoitotyön yksiköissä on yleistynyt viime aikoina. Hiljaisen raportoinnin eduksi on katsottu muun muassa hoitotyön kirjaamisen kehittyminen ja potilastyöhön käytetyn ajan lisääntyminen. Hoitajan rooli passiivisesta tiedon vastaanottajasta muuttuu hiljaisen raportoinnin ansiosta aktiiviseksi tiedon etsijäksi. Tämä mahdollistaa hoitajien raportin ottamisen omien tarpeiden mukaan.

Aihe opinnäytetyöhön saatiin toimeksiantona Honkalampi-keskukselta, joka tarjoaa kehitysvammaispalveluita asiakkailleen. Opinnäytetyön tarkoituksena oli lisätä henkilökunnan tietoutta hiljaisesta raportoinnista ja tehtävänä järjestää hiljaisen raportoinnin kokeilu kahdessa Honkalampi-keskuksen yksikössä. Henkilökunnalle pidettiin osastotunti hiljaisesta raportoinnista, missä käsiteltiin myös hoitotyön kirjaamista. Osastotunnin jälkeen yksiköt lähtivät kokeilemaan hiljaista raportointia käytännössä. Yksiköihin laadittiin kysymyskansiot hiljaisesta raportoinnista. Kansioihin henkilökunta vastasi nimettömästi ennen kokeilua ja kokeilun aikana. Kysymysten avulla saatiin tietoa yksiköiden aiemmista raportointikäytänteistä ja hiljaisen raportoinnin onnistumisesta kokeilun aikana.

Kahden viikon kokeilujakson aikana henkilökunta koki hiljaisen raportoinnin aikaa vieväksi. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että hiljainen raportointi voisi olla toimiva raportointimuoto Honkalampi-keskuksessa. Kirjaamisen laadun koettiin myös parantuneen kokeilujakson aikana.

Opinnäytetyö on hyödynnettävissä yksiköissä, joissa pohditaan hiljaiseen raportointiin siirtymistä. Jatkossa opinnäytetyön pohjalta voitaisiin tutkia kirjaamisen laadun kehittymistä hiljaiseen raportointiin siirryttäessä.

Non-verbal handover has become common in healthcare units lately. One of its advantages it is the development in recording healthcare work and an increase in the time used for treating patients. The role of the nurse is to look for information actively instead of the earlier passive reception of information. This makes it possible to take a report from nurses according to personal needs.

The topic for this thesis came from the Honkalampi centre which provides services for its mentally disabled customers. The purpose of this thesis was to give the personnel better awareness of non-verbal handover and arrange non-verbal handover experiment on reporting in two of the Honkalampi units. The personnel were held a lesson at their department on non-verbal handover, also dealing with recording their work. Questionnaire forms were provided for the units regard-ing non-verbal handover. The personnel filled them in anonymously before the experiment and during it. The questions answered provided information about earlier practices in reporting and the success of reporting during the experiment.

During the two-week experimental period the personnel noticed that non-verbal handover took time. Most of those who attended the project thought, however, that non-verbal handover could be an ideal way to do this sort of research at the Honkalampi centre. The quality of recording seemed to improve during the trial period.

The results of this thesis can be used at units where switching to non-verbal handover is considered. Further on, this thesis could serve as a source of information in developing the quality of recording information when the method of non-verbal handover is applied.