Valvottu koevapaus : - uhka vai mahdollisuus?
Visti, Timo (2012)
Visti, Timo
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205208929
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201205208929
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät johtavat valvotun koevapauden onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Opinnäytetyöni toteutin haastattelemalla vankeusrangaistusta suorittavia vankeja. Näiden haastattelujen avulla pyrin saamaan uutta tietoa vankien ajatuksista ja kokemuksista koevapauksien onnistumisprosentin kasvattamiseksi.
Teoreettinen viitekehys koostuu vapautumisen problematiikasta, voimaantumisesta ja kokemuksellisuudesta. Tutkimusongelmana oli selvittää, mitkä tekijät edesauttavat koevapauksien onnistumista ja mitkä tekijät heikentävät koevapauksien onnistumismahdollisuuksia.
Valvottu koevapaus on Suomessa suhteellisen uusi järjestelmä, eikä sen tuomia hyötyjä ole juurikaan ehditty tutkimaan. Ensimmäinen kattava tutkimus aiheesta valmistui vasta vuonna 2010, ennen sitä oli valmistunut kaksi opinnäytetyötä Laurea-ammattikorkeakoulusta. Valitsemaani lähestymistapaa ei kuitenkaan tutkimuksissa ole aikaisemmin ollut.
Tutkimuksen kohderyhmäksi muodostui tutkimusluvan saapumispäivänä 22.6.2011 Etelä-Suomen aluevankilassa kirjoilla olevat vangit, jotka olivat jo koevapaudessa, olivat pyrkimässä koevapauteen tai olivat epäonnistuneet koevapaudessa. Lisäksi heidän täytyi olla ollut jossakin tuomionsa vaiheessa avovankilassa. Aineiston hankin haastattelemalla viittätoista vankia.
Tutkimuksen perusteella koevapauden valmistelu sujuu nykyään erinomaisesti, eikä isompia ongelmia ole. Menettelyt koevapauksien rikkomistilanteissa ja rikkomusten seuraamuksissa vaihtelevat eri vankiloiden välillä. Asiasta olisi säädettävä jatkossa laintasolla.
Tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että henkilöt, joilla on päihdeongelma, tarvitsevat huomattavasti enemmän tukea koevapauden ajalle, kuin he nyt saavat. 75 prosenttia niistä haastateltavista, joille rangaistusajan suunnitelmissa päätavoitteeksi oli merkitty päihteiden käytön vähentäminen, epäonnistuivat koevapauden aikana. Oma päättäväisyys on paras tae koevapauden onnistumiselle.
Koevapauden ajaksi on tarpeen kehittää tukimuotoja koevapaudessa olevien perhetilanteen tukemiseksi ja lasten tilanteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tukipartion toimintaa on kehitettävä edelleen valvottavien asunnoilla tapahtuvaksi ja huumausainetestauksessa on keskityttävä virtsatestien tekemiseen. Poikkeuslupien myöntämiseen on pikaisesti kehitettävä sähköinen menettely ja paikannuksiin olisi hyvä käyttää ranteeseen asennettavaa kellon näköistä paikanninlaitetta.
Koevapauksien tilastointia pitää kehittää entisestään. Tilastointiin pitää ottaa mukaan koevapauden aikana tehtyjen rikkeiden ja rikosten tarkempi analyysi vankitietojärjestelmästä, vain siten voidaan olla varmoja, että järjestelmää kehitetään oikeaan ja yhteiskunnalle turvallisempaan suuntaan.
Teoreettinen viitekehys koostuu vapautumisen problematiikasta, voimaantumisesta ja kokemuksellisuudesta. Tutkimusongelmana oli selvittää, mitkä tekijät edesauttavat koevapauksien onnistumista ja mitkä tekijät heikentävät koevapauksien onnistumismahdollisuuksia.
Valvottu koevapaus on Suomessa suhteellisen uusi järjestelmä, eikä sen tuomia hyötyjä ole juurikaan ehditty tutkimaan. Ensimmäinen kattava tutkimus aiheesta valmistui vasta vuonna 2010, ennen sitä oli valmistunut kaksi opinnäytetyötä Laurea-ammattikorkeakoulusta. Valitsemaani lähestymistapaa ei kuitenkaan tutkimuksissa ole aikaisemmin ollut.
Tutkimuksen kohderyhmäksi muodostui tutkimusluvan saapumispäivänä 22.6.2011 Etelä-Suomen aluevankilassa kirjoilla olevat vangit, jotka olivat jo koevapaudessa, olivat pyrkimässä koevapauteen tai olivat epäonnistuneet koevapaudessa. Lisäksi heidän täytyi olla ollut jossakin tuomionsa vaiheessa avovankilassa. Aineiston hankin haastattelemalla viittätoista vankia.
Tutkimuksen perusteella koevapauden valmistelu sujuu nykyään erinomaisesti, eikä isompia ongelmia ole. Menettelyt koevapauksien rikkomistilanteissa ja rikkomusten seuraamuksissa vaihtelevat eri vankiloiden välillä. Asiasta olisi säädettävä jatkossa laintasolla.
Tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että henkilöt, joilla on päihdeongelma, tarvitsevat huomattavasti enemmän tukea koevapauden ajalle, kuin he nyt saavat. 75 prosenttia niistä haastateltavista, joille rangaistusajan suunnitelmissa päätavoitteeksi oli merkitty päihteiden käytön vähentäminen, epäonnistuivat koevapauden aikana. Oma päättäväisyys on paras tae koevapauden onnistumiselle.
Koevapauden ajaksi on tarpeen kehittää tukimuotoja koevapaudessa olevien perhetilanteen tukemiseksi ja lasten tilanteeseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tukipartion toimintaa on kehitettävä edelleen valvottavien asunnoilla tapahtuvaksi ja huumausainetestauksessa on keskityttävä virtsatestien tekemiseen. Poikkeuslupien myöntämiseen on pikaisesti kehitettävä sähköinen menettely ja paikannuksiin olisi hyvä käyttää ranteeseen asennettavaa kellon näköistä paikanninlaitetta.
Koevapauksien tilastointia pitää kehittää entisestään. Tilastointiin pitää ottaa mukaan koevapauden aikana tehtyjen rikkeiden ja rikosten tarkempi analyysi vankitietojärjestelmästä, vain siten voidaan olla varmoja, että järjestelmää kehitetään oikeaan ja yhteiskunnalle turvallisempaan suuntaan.