Luovuuden lisääminen palkitsemalla
Toivanen, Tuomas (2012)
Toivanen, Tuomas
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060111154
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060111154
Tiivistelmä
Luovuus on ominaisuus, joka on kiehtonut ihmistä pitkään. Sen määritelmiä on miltei yhtä paljon kuin määrittelijöitä. Luovuutta ajatellessamme tulevat ensimmäisenä mieleen muusikon, taiteilijan tai arkkitehdin luovuus tai ihmiskunnan suuret keksinnöt ja saavutukset. Kuitenkin jokainen ihminen on luova; luovuus ilmenee jokapäiväisissä toiminnoissamme, kuten harrastuksissamme, arjen sujuvaksi järjestämisessä tai vaikka ruoanlaitossa.
Opinnäytetyöni tarkoitus on esitellä erilaisia yleisesti hyväksyttyjä luovuuskäsityksiä ja tutkia, voidaanko palkitsemalla saada ihmiset ajattelemaan luovemmin eli tuottamaan enemmän uusia ideoita.
Tutkin palkitsemisen vaikutusta ihmisten ideointikykyyn niin kvalitatiivisesti kuin kvantitatiivisesti. Tutkimuksen menetelmänä on kvantitatiivinen luovuusmittaritutkimus, joka sisältää kvalitatiivisia piirteitä.
Pyrin vastaamaan Guilfordin 1990- luvun puolivälissä kehittämää empiiristä luovuusmittaria käyttäen kysymykseen, voidaanko palkitsemisella saada ihmiset tuottamaan määrällisesti ja laadullisesti luovempia uusia ideoita kuin mihin he ilman palkintoa kykenisivät.
Opinnäytetyöni vastaa myös kysymykseen, voidaanko tuotettujen ideoiden määrää painottamalla saavuttaa parempia tuloksia kuin laatua painottamalla.
Opinnäytetyöni tulokset kertovat, että mahdollisuudella palkintoon ihmiset kykenevät tuottamaan määrällisesti enemmän uusia ideoita kuin ilman mahdollisuutta palkintoon. Tuloksista käy myös ilmi, että määrään panostamalla syntyy myös laatua eli omaperäisyyttä uusia ideoita tavoiteltaessa.
Tuloksista voidaan päätellä, että yritysten ja yhteiskuntien tavoitellessa uusia ideoita — joita voidaan myöhemmin jalostaa tuottaviksi innovaatioiksi — tulee painottaa ideoidentuoton määrää. Ideatuotantoa voidaan kasvattaa myös käyttämällä palkitsemista kannustimena.
Tulokset ovat osittain ristiriitaisia joidenkin teorioiden kanssa, jotka väittävät ulkoisen paineen ja palkitsemisen olevan haitallista ihmisen sisäisestä motivaatiosta kumpuavalle luovuudelle.
Opinnäytetyöni ei yritä selvittää luovan idean jalostumista innovaatioksi. On tärkeää, että luovuutta ja innovaatiota ei luulla samaksi asiaksi.
Opinnäytetyöni tarkoitus on esitellä erilaisia yleisesti hyväksyttyjä luovuuskäsityksiä ja tutkia, voidaanko palkitsemalla saada ihmiset ajattelemaan luovemmin eli tuottamaan enemmän uusia ideoita.
Tutkin palkitsemisen vaikutusta ihmisten ideointikykyyn niin kvalitatiivisesti kuin kvantitatiivisesti. Tutkimuksen menetelmänä on kvantitatiivinen luovuusmittaritutkimus, joka sisältää kvalitatiivisia piirteitä.
Pyrin vastaamaan Guilfordin 1990- luvun puolivälissä kehittämää empiiristä luovuusmittaria käyttäen kysymykseen, voidaanko palkitsemisella saada ihmiset tuottamaan määrällisesti ja laadullisesti luovempia uusia ideoita kuin mihin he ilman palkintoa kykenisivät.
Opinnäytetyöni vastaa myös kysymykseen, voidaanko tuotettujen ideoiden määrää painottamalla saavuttaa parempia tuloksia kuin laatua painottamalla.
Opinnäytetyöni tulokset kertovat, että mahdollisuudella palkintoon ihmiset kykenevät tuottamaan määrällisesti enemmän uusia ideoita kuin ilman mahdollisuutta palkintoon. Tuloksista käy myös ilmi, että määrään panostamalla syntyy myös laatua eli omaperäisyyttä uusia ideoita tavoiteltaessa.
Tuloksista voidaan päätellä, että yritysten ja yhteiskuntien tavoitellessa uusia ideoita — joita voidaan myöhemmin jalostaa tuottaviksi innovaatioiksi — tulee painottaa ideoidentuoton määrää. Ideatuotantoa voidaan kasvattaa myös käyttämällä palkitsemista kannustimena.
Tulokset ovat osittain ristiriitaisia joidenkin teorioiden kanssa, jotka väittävät ulkoisen paineen ja palkitsemisen olevan haitallista ihmisen sisäisestä motivaatiosta kumpuavalle luovuudelle.
Opinnäytetyöni ei yritä selvittää luovan idean jalostumista innovaatioksi. On tärkeää, että luovuutta ja innovaatiota ei luulla samaksi asiaksi.