Lasten huomioiminen Suurpellon alueen ympäristö- ja liikennesuunnittelussa vanhempien kokemana
Rissanen, Reija (2012)
Rissanen, Reija
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060111286
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060111286
Tiivistelmä
Liikenneväylät ovat merkittävä osa lapsen kasvuympäristöä, mutta samalla ne saattavat rajata lapsen elinpiirin tietylle alueelle. Lähes koko liikenneympäristömme kun on suunniteltu aikuisen tarpeita varten. Lasten liikenteeseen liittyvä käyttäytyminen on myös hyvin erilaista kuin aikuisilla. Lapsi ei kykene kohoamaan oman ikänsä ja kehitysasteensa yläpuolelle. Tämän seurauksena lasten omaehtoisen liikkumisen mahdollisuudet ovat viime vuosikymmenien aikana kaventuneet.
Liikenneonnettomuudet ja niistä aiheutuvat haitat ovat yksi pahimpia lasten terveyden riski-tekijöistä. Lasten liikenneturvallisuudesta vastaavalla työllä on viime vuosina pyrittykin siihen, ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tämä onkin luonut uusia työvälineitä paikalliseen liikenneturvallisuustyöhön ja lasten liikenneonnettomuuksien ennaltaehkäisyyn. Myös liikennekasvatuksella on tärkeä osansa tässä työssä. Olisi tärkeää, että myös lasten omia käsityksiä huomioitaisiin liikennesuunnittelussa yhä enemmän.
Opinnäytetyö on toteutettu osana Koulii–hanketta, joka sijoittuu Espoon Suurpellon alueella toteutettavaan kehittämistyöhön. Muutamilla alueen vanhemmilla oli herännyt huoli lastensa turvallisuudesta liikkua Suurpellossa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tämän pohjalta selvittää tarkemmin Suurpellossa asuvien vanhempien käsityksiä siitä, miten he näkevät ja kokevat alueen liikennejärjestelyt sekä ympäristön erityisesti lapsien kannalta.
Opinnäytetyössä on käytetty tiedonkeruumenetelmänä puolistrukturoitua haastattelua, joka pu-rettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Lähestymistapana on käytetty palvelumuotoilun innovatiivista itsedokumentointiin perustuvaa työtapaa sekä yhteisöpajatyöskentelyä, jonka tarkoituksena oli päästä yhdessä keskustelemaan ja syventämään ajatuksia sekä pohtimaan erilaisia ratkaisuja. Yhteisöpaja on purettu videoanalyysillä. Työskentelyn taustalla on Tanskassa kehitelty Bikva–malli, jonka mukaan asukkaiden kokemukset ja näkemykset kyseisestä aiheesta viedään eteenpäin kehittämisestä ja suunnittelemisesta vastaaville henkilöille.
Suurimmat ongelmat Suurpellon liikenneturvallisuudessa eivät liittyneet työmaista aiheutuviin ongelmiin. Pysäköintialueiden puutteesta ja pysäköinnistä on muodostunut suuri ongelma alueella. Vanhemmista säädetyt nopeusrajoitukset olivat hyvät, mutta kokivat, että niitä ei noudateta jos ei ole pakko. Positiivisena asiana vanhemmat kokivat Suurpellon laajan kevyen liikenteen väylien verkoston ja puistoväylät. Suurpellon hajautettu rakennustapa, väljyys ja laajat viheralueet lisäävät myös ehdottomasti alueen turvallisuutta. Paras tapa ottaa lapset huomioon alueen suunnittelussa on vanhempien mielestä leikkipaikat, joita onkin Suurpellossa paljon. Vanhempien mielestä on tärkeää, että liikenneturvallisuusasioita käsitellään ja vastuu jaetaan kaikkien lapsen kasvatuksesta vastuussa olevien ihmisten kanssa. Keskeiseksi aiheeksi muodostui myös aikuisen mallina oleminen liikuttaessa liikenteessä.
Asiasanat: Liikenneturvallisuus, liikennekasvatus, lapset ja liikennesuunnittelu, liikkumisen rajoittaminen
Liikenneonnettomuudet ja niistä aiheutuvat haitat ovat yksi pahimpia lasten terveyden riski-tekijöistä. Lasten liikenneturvallisuudesta vastaavalla työllä on viime vuosina pyrittykin siihen, ettei yhdenkään lapsen tarvitsisi kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Tämä onkin luonut uusia työvälineitä paikalliseen liikenneturvallisuustyöhön ja lasten liikenneonnettomuuksien ennaltaehkäisyyn. Myös liikennekasvatuksella on tärkeä osansa tässä työssä. Olisi tärkeää, että myös lasten omia käsityksiä huomioitaisiin liikennesuunnittelussa yhä enemmän.
Opinnäytetyö on toteutettu osana Koulii–hanketta, joka sijoittuu Espoon Suurpellon alueella toteutettavaan kehittämistyöhön. Muutamilla alueen vanhemmilla oli herännyt huoli lastensa turvallisuudesta liikkua Suurpellossa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tämän pohjalta selvittää tarkemmin Suurpellossa asuvien vanhempien käsityksiä siitä, miten he näkevät ja kokevat alueen liikennejärjestelyt sekä ympäristön erityisesti lapsien kannalta.
Opinnäytetyössä on käytetty tiedonkeruumenetelmänä puolistrukturoitua haastattelua, joka pu-rettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Lähestymistapana on käytetty palvelumuotoilun innovatiivista itsedokumentointiin perustuvaa työtapaa sekä yhteisöpajatyöskentelyä, jonka tarkoituksena oli päästä yhdessä keskustelemaan ja syventämään ajatuksia sekä pohtimaan erilaisia ratkaisuja. Yhteisöpaja on purettu videoanalyysillä. Työskentelyn taustalla on Tanskassa kehitelty Bikva–malli, jonka mukaan asukkaiden kokemukset ja näkemykset kyseisestä aiheesta viedään eteenpäin kehittämisestä ja suunnittelemisesta vastaaville henkilöille.
Suurimmat ongelmat Suurpellon liikenneturvallisuudessa eivät liittyneet työmaista aiheutuviin ongelmiin. Pysäköintialueiden puutteesta ja pysäköinnistä on muodostunut suuri ongelma alueella. Vanhemmista säädetyt nopeusrajoitukset olivat hyvät, mutta kokivat, että niitä ei noudateta jos ei ole pakko. Positiivisena asiana vanhemmat kokivat Suurpellon laajan kevyen liikenteen väylien verkoston ja puistoväylät. Suurpellon hajautettu rakennustapa, väljyys ja laajat viheralueet lisäävät myös ehdottomasti alueen turvallisuutta. Paras tapa ottaa lapset huomioon alueen suunnittelussa on vanhempien mielestä leikkipaikat, joita onkin Suurpellossa paljon. Vanhempien mielestä on tärkeää, että liikenneturvallisuusasioita käsitellään ja vastuu jaetaan kaikkien lapsen kasvatuksesta vastuussa olevien ihmisten kanssa. Keskeiseksi aiheeksi muodostui myös aikuisen mallina oleminen liikuttaessa liikenteessä.
Asiasanat: Liikenneturvallisuus, liikennekasvatus, lapset ja liikennesuunnittelu, liikkumisen rajoittaminen