Luovien menetelmien kautta kohti onnistumisia ja parempaa itsetuntoa : Itsetunnon kehittyminen ja sen tukeminen varhaisiässä
Kytölä, Jonna (2012)
Kytölä, Jonna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060511731
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012060511731
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kokeilla erilaisia luovia menetelmiä, joiden avulla voidaan tukea lapsen itsetunnon kehitystä varhaisiässä. Tämän lisäksi havainnoin ryhmässä tapahtuvaa lapsen ja aikuisen välistä vuorovaikutusta. Koin aiheen tärkeäksi, koska jokaisen sosiaali-alalle valmistuvan ammattilaisen perustyönkuvaan kuuluu tämän osa-alueen hallinta. Luovat menetelmät ovat erinomainen tapa toimia lasten sekä vanhempien kanssa ja niitä hyödyntämällä voidaan kehittyä ammattilaisina jatkuvasti ja kokea antoisia hetkiä asiakkaiden parissa. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena keväällä 2012. Toimintaympäristönä oli Vantaalla sijaitseva ympärivuorokautisen päiväkodin esiopetusryhmä. Ohjauskertoja kerääntyi yhdeksän ja ryhmä oli avoin päiväkodin hektisyyden ja ympärivuorokautisuuden vuoksi.
Työn tavoitteena oli löytää toimivia ja onnistumisen elämyksiä tuottavia ohjausmenetelmiä, joita pystyttäisiin helposti käyttämään päiväkodin toiminnassa. Tuokioissa kokeiltiin erilaisia ohjauksia sadutuksesta liikunnallisiin leikkeihin ja pyrittiin toimimaan mahdollisimman lapsilähtöisesti. Lapset otettiin jo heti suunnitteluvaiheessa mukaan toimintaan ja ohjaukset toteutettiin lasta kunnioittaen ja keskustelevalla otteella. Työn teoriaosuus koostuu aiheeseen liittyvistä tutkimuksista, ammattikirjallisuudesta sekä itsetunnon ja lapsilähtöisyyden käsitteiden määrittelystä. Arviointivälineinä käytin paljon oppimispäiväkirjaa, havainnointia ja saamiani palautteita sekä lapsilta että aikuisilta.
Opinnäytetyön menetelmät osoittautuivat kaikki toimiviksi ja antoisiksi. Kun lapset saivat alusta alkaen itse toivoa ja osallistua suunnitteluun, ohjaukset toivat onnistumisen tunteita ja iloa. Ketään ei koskaan pakotettu mukaan, mutta lapset jotka osallistuivat pienen motivoinnin jälkeen, saivat ohjauksista selkeästi eniten itselleen. Ohjaajana koin paljon onnistumisen kuin myös pettymyksen hetkiä, kun kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Opin kuitenkin elämään ohjaushetkessä ja luomaan lasten kanssa uudenlaisia tuokioita, joista saattoi tulla rikkaampia hetkiä kuin aikaisemmin oli odottanut. Käytetyistä ohjauksista toimivimmaksi ja suosituimmaksi nousi sadutus. Menetelmä oli henkilökunnalle jo ennestään tuttu ja lapset nauttivat heille annetusta huomiosta ja tarinoiden ylöskirjaamisesta. Havainnoin myös, että luottamustehtävät olivat tärkeitä ja vaikuttavia tapahtumia lapsille. Kaikki tuokiot olivat lapsilähtöisyyden ja vuorovaikutuksensa tähden onnistuneita ja suositeltavia päiväkodin arkeen. Lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus on yksi itsetunnon kehityksen tukemisen tärkeimmistä kulmakivistä ja hyvässä päiväkodissa siihen panostetaan. Positiivinen kannustus sekä keskusteleva ja huomioonottava ilmapiiri luovat turvallisuutta ja keskinäistä luottamusta.
Työn tavoitteena oli löytää toimivia ja onnistumisen elämyksiä tuottavia ohjausmenetelmiä, joita pystyttäisiin helposti käyttämään päiväkodin toiminnassa. Tuokioissa kokeiltiin erilaisia ohjauksia sadutuksesta liikunnallisiin leikkeihin ja pyrittiin toimimaan mahdollisimman lapsilähtöisesti. Lapset otettiin jo heti suunnitteluvaiheessa mukaan toimintaan ja ohjaukset toteutettiin lasta kunnioittaen ja keskustelevalla otteella. Työn teoriaosuus koostuu aiheeseen liittyvistä tutkimuksista, ammattikirjallisuudesta sekä itsetunnon ja lapsilähtöisyyden käsitteiden määrittelystä. Arviointivälineinä käytin paljon oppimispäiväkirjaa, havainnointia ja saamiani palautteita sekä lapsilta että aikuisilta.
Opinnäytetyön menetelmät osoittautuivat kaikki toimiviksi ja antoisiksi. Kun lapset saivat alusta alkaen itse toivoa ja osallistua suunnitteluun, ohjaukset toivat onnistumisen tunteita ja iloa. Ketään ei koskaan pakotettu mukaan, mutta lapset jotka osallistuivat pienen motivoinnin jälkeen, saivat ohjauksista selkeästi eniten itselleen. Ohjaajana koin paljon onnistumisen kuin myös pettymyksen hetkiä, kun kaikki ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Opin kuitenkin elämään ohjaushetkessä ja luomaan lasten kanssa uudenlaisia tuokioita, joista saattoi tulla rikkaampia hetkiä kuin aikaisemmin oli odottanut. Käytetyistä ohjauksista toimivimmaksi ja suosituimmaksi nousi sadutus. Menetelmä oli henkilökunnalle jo ennestään tuttu ja lapset nauttivat heille annetusta huomiosta ja tarinoiden ylöskirjaamisesta. Havainnoin myös, että luottamustehtävät olivat tärkeitä ja vaikuttavia tapahtumia lapsille. Kaikki tuokiot olivat lapsilähtöisyyden ja vuorovaikutuksensa tähden onnistuneita ja suositeltavia päiväkodin arkeen. Lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus on yksi itsetunnon kehityksen tukemisen tärkeimmistä kulmakivistä ja hyvässä päiväkodissa siihen panostetaan. Positiivinen kannustus sekä keskusteleva ja huomioonottava ilmapiiri luovat turvallisuutta ja keskinäistä luottamusta.