Psykiatrisen sairaalan hoitohenkilökunnan kokemuksia "Väkivallan ennaltaehkäisy ja turvallinen hoito" -toimintamallista

Abstract

Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä Laurea Hyvinkää Sosiaali- ja terveysala Hoitotyön koulutusohjelma

Kemppainen Tarja

Psykiatrisen sairaalan hoitohenkilökunnan kokemuksia ”Väkivallan ennaltaehkäisy ja turvallinen hoito” –toimintamallista

Vuosi 2012 Sivumäärä 49

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää miten MAPA –toimintamalli (Management of Actual or Potential Aggression) palvelee hoitohenkilökuntaa Kellokosken psykiatrisessa sairaalassa väkivallan ennakoinnissa ja hoitamisessa. Väkivalta on yleistä psykiatrisessa sairaalassa. Potilaaseen kohdistetut kiellot ja rajoitukset tai vastentahtoinen hoitotoimenpide ovat yleisimpiä väkivaltaiseen käytökseen johtavia tilanteita. Useimmiten potilaan väkivaltainen käyttäytyminen ilmenee verbaalisena, muun muassa uhkailuna tai häirintänä ja voi edetä myös fyysiseen kosketukseen. Fyysistä väkivaltaa on muun muassa sylkeminen, pureminen, lyöminen, potkiminen tai kuristaminen. Väkivaltaisen käyttäytymisen kohteeksi voivat potilaan itsensä lisäksi joutua henkilökunta, toiset potilaat, tavarat tai omaiset ja ulkopuoliset. Tunnistamalla erilaisia riskitekijöitä voidaan varautua ennakolta väkivallan kohtaamiseen.

Väkivaltaisen potilaan kohtaaminen ja hallinta vaatii hoitohenkilöstöltä erityistä ammatillista osaamista. Koulutus on yksi keino ylläpitää ja lisätä ammattitaitoa ja siten keino hallita ja ennaltaehkäistä väkivaltaa. Kellokoskella on koulutettu henkilökuntaa MAPA–toimintamallin mukaisesti vuodesta 2001 lähtien. Aiemmin vastaava koulutus tunnettiin nimellä VETH – väkivallan ennaltaehkäisy ja turvallinen hoito. Viikon mittainen peruskoulutus sisältää teoriatietoa ja irtautumistaitojen sekä fyysisen väliintulon käytännön harjoituksia. Vastaavanlaisten toimintamallien vaikuttavuudesta ja soveltuvuudesta hoitotyöhön on tehty aiemmin tutkimuksia Kuopiossa, Oulussa ja Satakunnan sairaanhoitopiirissä.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, joka sisälsi strukturoituja kysymyksiä ja yhden avoimen kysymyksen. Kyselylomake osoitettiin 253 hoitotyöntekijälle, jotka olivat käyneet MAPA–koulutuksen. Vastausprosentti oli 61,6 %. Tutkimusaineisto analysoitiin SPSS PASW Statistics 18 tilasto-ohjelmistolla.

Tulosten mukaan 89,6 % vastaajista pitää MAPA–toimintamallia tarpeellisena koulutusmuotona väkivaltaisten potilaiden hoitamisessa ja se soveltuu sairaalan yksiköihin 80,7 % mielestä hyvin tai jokseenkin hyvin. Toimintamalli on lisännyt turvallisuuden tunnetta hoitajien työssä joko täysin tai jonkin verran 88,4 % mielestä ja se on antanut valmiuksia väkivaltaisen potilaan hoidolliseen kohtaamiseen ja tilanteisiin, joissa hoitaja on yksin uhattuna tai väkivallan kohteena. Verbaaliset ja non-verbaaliset vuorovaikutustaidot korostuvat potilaan rauhoittamisessa. Fyysisen kiinnipidon oikeat tekniikat eivät aina muistu hyvin mieleen rajoittamistilanteissa. Siksi tarvitaan lisäkoulutusta ja enemmän harjoittelua, myös yhteisiä harjoituksia oman työyksikön kesken, että yhteistyö saataisiin sujuvammaksi ja yhtenäisemmäksi. Koulutuksiin toivottiin myös enemmän teoriatietoa ennaltaehkäisystä.

MAPA–toimintamalli antaa hoitohenkilöstölle hyvän mallin väkivaltaisuuden ennaltaehkäisyyn ja hoitamiseen. Mallin toivoisi leviävän myös somaattisiin sairaaloihin, sillä väkivaltaa ei esiinny ainoastaan psykiatrisilla osastoilla.

Experiences of the nursing staff of the psychiatric hospital about the operations model “Prevention of the violence and safe caring”

The purpose of this thesis was to find out how the operations model MAPA - Management of Actual or Potential Aggression serve the nursing staff in the psychiatric hospital of Kellokoski in anticipating and taking care of violence. Violence is common in a psychiatric hospital. The prohibitions directed to the patients and restrictions or the involuntary treatment are some of the most common situations that lead to violent behaviour. Usually a patient's violent behavior is manifested as verbal, as intimidation or disturbance and can also proceed to a physical contact. Physical violence covers spitting, biting, hitting, kicking and strangling. The object of violence can be the patient himself, the staff, other patients or the close relations and other people. By identifying different risk factors, one can prepare in advance to meeting violence.

The meeting and controlling of a violent patient require special vocational know-how of the nursing staff. Education is one way of maintaining and increasing professional skill and thus the way to command and to prevent violence. In Kellokoski the staff has been trained since the year 2001 according to the operations model MAPA. Earlier similar education was known as “Prevention of the violence and safe caring”. The basic education which lasts for a week consists of theoretical lessons and practical training of escaping a hold and the skills of physical intervention. Similar operations models of effectiveness and suitability for the nursing studies have been conducted earlier in Kuopio, Oulu and hospital district of Satakunta.

The study was quantitative. The data was collected with a questionnaire which contained structured questions and one open question. The questionnaire delivered to 253 care workers who had MAPA– education. The response rate was 61,6 %. The research material was analysed by the statistics software SPSS PASW Statistics 18.

The results indicated that 89,6 % of the respondents regarded MAPA–model as a necessary education form in taking care of the violent patients and 80,7 % of the respondents considered it well or rather well suited to the units of the hospital. 88,4 % of the respondents thought that the model had increased feeling of safety either totally or a little in the nurses' work and it had prepared the nurses in meeting a violent patient and in situations in which the nurse was alone and threatened or as a target of violence. Verbal and non-verbal social skills were emphasized in calming of the patient. The care workers were not always able to remember the right technique of physical restriction in the restricting situations. That is why additional education and more training are needed, also collective training among one´s own team is needed so that the cooperation would be more fluent and more uniform. There were also hopes for more theoretical lessons about the prevention of violence.

MAPA–model gives a good model to the nursing staff in prevention and taking care of violence. Hopefully the model is spreading also to the somatic hospitals because violence does not appear in psychiatric units only.