Tiedon ja tuen tarve - kysely mielenterveyspotilaiden läheisille

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kuvata millaista tietoa ja tukea mielenterveyspotilaan läheiset olivat saaneet ja halusivat saada läheisensä sairastuttua. Vastaajina olivat mielenterveyskuntoutujien läheiset Etelä- Karjalan Omaiset mielenterveystyön tukena ry:stä. Tiedonkeruu toteutettiin puolistrukturoitua kyselylomaketta apuna käyttäen tammikuussa 2012. Tavoitteena oli että saatujen tulosten perusteella voitaisiin tulevaisuudessa kehittää läheisille suunnattujen tietoiskujen sisältöä. Kyselylomakkeita jätettiin 50 kappaletta ja vastausprosentti oli 40. Opinnäytetyössämme yhdistettiin sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen lähestymistapa. Avoimet kysymykset tiedon ja tuen tarpeesta analysoitiin teemoittain ja kuvaamalla teema-alueiden frekvenssit. Suljetuista kysymyksistä laskettiin frekvenssit ja prosentit. Tulokset kuvattiin sekä sanallisesti että taulukoiden avulla. Tulokset osoittivat, että saatu tieto on ollut hyödyllistä ja ymmärrettävää. Lisää tietoa kaivattiin sairaudesta ja sen hoidosta sekä hoitoon osallistuvien tahojen vastuualueista. Lisäksi ongelmatilanteissa toimimisesta, taloudellisista ja sosi-aalisista eduista haluttiin lisää tietoa. Vertaistuki nousi tärkeimmäksi läheisen jaksamista tukevaksi tekijäksi. Hoitohenkilökunnan antama tuki koettiin riittämättömäksi. Opinnäytetyömme aihe on työelämälähtöinen ja liittyy Eksoten mielenterveys- ja päihdepalvelujen psykoedukaation kehittämishankkeeseen, jonka yhtenä osana on psykoosipotilaan läheisille suunnatut tietoiskut. Jatkotutkimusaiheena voisi tutkia psykoedukaation vaikuttavuutta henkilökunnan, potilaiden sekä läheisten kannalta Eksoten hankkeen edettyä.

The purpose of the study was to find out what kind of information and support had been given to the relatives of mental health patients, and what kind of in-formation and support they need. The information was gathered by a survey sent to the families of mental health patients during January 2012. The aim of this study was to develop the content of the psychoeducation sessions for the families.

Fifty questionnaires were sent and the response rate was 40%. The survey in-cluded both closed and open ended questions. The results were presented in both written and graphic form.

The results indicate that the information given to the families of mental health patients was useful and understandable. They needed more information about the diseases and treatments, economic and social benefits, and how to cope in problem situations. The most important supporting factor was peer support.

Further study is required to assess the effectiveness of psychoeducation among nurses, patients and families.