PK-yritysten osaamisen kehittäminen : Tutka-projekti
Putus-Mäkelä, Merja (2012)
Putus-Mäkelä, Merja
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053110896
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012053110896
Tiivistelmä
Yrityksen kilpailukykyisyys on merkittävä tekijä yrityksen menestyksen kannalta. Kilpailuedun saavuttaminen, sen pitäminen ja edelleen kehittäminen vaatii yrityksen johdolta laaja-alaista osaamista liiketoiminnan eri osa-alueilla. Yksi merkittävimmistä osa-alueista on osaamisen kehittäminen. Yrityksen osaamisen tulee kehittyä nopeammin, kuin kilpailijan. Usein on kuitenkin niin, että osaamisen kehittäminen nähdään enemmänkin vain kustannuksena, kuin investointina yrityksen tulevaisuuteen. Kustannus osaamisen kehittämisestä vain tuleekin, jos sen suunnitteluun ja hankintaan ei käytetä riittävästi osaamista ja aikaa.
Raportissa selvitettiin osaamisen eri ulottuvuudet ja osaamisen kehittämisen menetelmät sekä yrityksen ulkopuolelta hankittavan koulutuksen eri rahoitusmuodot ja yleisimmät tavat hankkia koulutusta. Tarkemmin käytiin läpi työ- ja elinkeinohallinnon rahoitusmalleja yritysten koulutuksen tukemiseksi. Koulutuksen suunnittelun ja hankinnan uudeksi tavaksi nostettiin ulkopuolinen osaaja, joka osaa auttaa yritystä osaamisen kehittämisessä ja koulutuksen hankinnassa. Tässä tapauksessa ulkopuolinen osaaja oli paikallisen yrityspalveluyhtiön Tutka-projekti, jonka henkilöt auttoivat pääasiassa pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset) osaamisen kehittämisessä. Tämän kokoluokan yrityksillä ei useinkaan ole omassa henkilökun-nassa henkilöstö- tai koulutusalan osaajaa. Tutka-projekti toimi vuosina 2009 – 2011.
Raportti toteutettiin toimintatutkimuksena ja aineisto oli koottu toimimalla koulutuspäällikkönä Tutka-projektissa. Laajuudeltaan raportti käsittää alueellisen verkoston tason, jossa toimijoina olivat TE-hallinto, koulutusorganisaatiot sekä yksityiset koulutusyritykset, pk-yritykset ja yrityspalveluyhtiöt.
Toimintatutkimus valotti pk-yritysten ongelmia osaamisen kehittämisen johtamisessa ja yleensäkin osaamisen kehittämisessä. Yritykset eivät välttämättä tiedä mistä saisivat apua tai minkälaisia koulutus- ja rahoitusmuotoja osaamisen kehittämiseen on käytettävissä. Lisäksi alueelliset erot ja paperibyrokratia pelottivat yrittäjiä. Suurimmaksi oivallukseksi nousi projektihenkilöstön puolueettomuus. He eivät edustaneet mitään koulutusorganisaatiota eivätkä viranomaistahoa vaan paikallista yrityspalveluyhtiötä. Tällöin yritykset pystyivät olemaan varmoja, että asioita katsottiin yrityksen tarpeista lähtien eikä kouluttajatahon tai viranomaisen.
Raportissa selvitettiin osaamisen eri ulottuvuudet ja osaamisen kehittämisen menetelmät sekä yrityksen ulkopuolelta hankittavan koulutuksen eri rahoitusmuodot ja yleisimmät tavat hankkia koulutusta. Tarkemmin käytiin läpi työ- ja elinkeinohallinnon rahoitusmalleja yritysten koulutuksen tukemiseksi. Koulutuksen suunnittelun ja hankinnan uudeksi tavaksi nostettiin ulkopuolinen osaaja, joka osaa auttaa yritystä osaamisen kehittämisessä ja koulutuksen hankinnassa. Tässä tapauksessa ulkopuolinen osaaja oli paikallisen yrityspalveluyhtiön Tutka-projekti, jonka henkilöt auttoivat pääasiassa pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset) osaamisen kehittämisessä. Tämän kokoluokan yrityksillä ei useinkaan ole omassa henkilökun-nassa henkilöstö- tai koulutusalan osaajaa. Tutka-projekti toimi vuosina 2009 – 2011.
Raportti toteutettiin toimintatutkimuksena ja aineisto oli koottu toimimalla koulutuspäällikkönä Tutka-projektissa. Laajuudeltaan raportti käsittää alueellisen verkoston tason, jossa toimijoina olivat TE-hallinto, koulutusorganisaatiot sekä yksityiset koulutusyritykset, pk-yritykset ja yrityspalveluyhtiöt.
Toimintatutkimus valotti pk-yritysten ongelmia osaamisen kehittämisen johtamisessa ja yleensäkin osaamisen kehittämisessä. Yritykset eivät välttämättä tiedä mistä saisivat apua tai minkälaisia koulutus- ja rahoitusmuotoja osaamisen kehittämiseen on käytettävissä. Lisäksi alueelliset erot ja paperibyrokratia pelottivat yrittäjiä. Suurimmaksi oivallukseksi nousi projektihenkilöstön puolueettomuus. He eivät edustaneet mitään koulutusorganisaatiota eivätkä viranomaistahoa vaan paikallista yrityspalveluyhtiötä. Tällöin yritykset pystyivät olemaan varmoja, että asioita katsottiin yrityksen tarpeista lähtien eikä kouluttajatahon tai viranomaisen.