Päivystyspoliklinikalla kipsatun potilaan kotihoito-ohjaus

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kuvata teoriatiedon perusteella, millaista on päivystyspoliklinikalta kotiutuvan kipsatun potilaan hyvä kotihoidon ohjaus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota aiheesta ajankohtaista teoriapohjaista tietoa, jota voidaan käyttää kipsatun potilaan kotihoito-ohjauksen koulutukseen ja kehittämiseen. Opinnäytetyössä etsittiin vastauksia seuraaviin tutkimuskysy-myksiin: 1) Millaista on päivystyspoliklinikalla kipsatun potilaan hyvä kotihoito-ohjaus sisällöltään? 2) Miten päivystyspoliklinikalla hyvä kotihoito-ohjaus toteutetaan? Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena teoreettisena työnä, joten se ei sisällä empiiristä osaa. Aineisto koottiin keräämällä tietoa sähköisistä tietokannoista sekä manuaalisesti alan lehdistä, kirjoista ja verkkojulkaisuista. Mukaan valittiin aineistoa, joka oli ilmestynyt 2000-luvulla. Kerätty tieto analysoitiin käyttämällä abduktiivista päättelyä.

Opinnäytetyön tulosten perusteella kipsatun potilaan kotihoito-ohjaus tulisi olla vuorovaikutteinen ohjausprosessi, jossa myös potilas on aktiivinen toimija. Kotihoito-ohjauksen jälkeen potilaan tulisi olla tietoinen, miksi hänelle on tehty kipsi ja kuinka hänen tulee toimia sen kanssa. Sairaanhoitajan on annettava potilaalle ohjausta liikkumiseen, kipsatun raajan asentohoitamiseen ja mahdollisten komplikaatioiden tarkkailuun.

Jatkotutkimusaiheeksi työstä nousi kipsattujen potilaiden sekä omaisten koke-muksien selvittäminen saamastaan ohjauksesta.

The purpose of the study was to describe good patient education for patients receiving a cast and then leaving from the emergency department. The goal of this thesis was to collect current, theory-based information which can be later used to improve patient education. The research questions were: 1) What is the content of a good patient education when the patient is having a cast and is leaving from the emergency department? 2) How can good patient education be done in the emergency department?

This thesis is a qualitative study and the material for this study was collected with a review of literature using both internet databases and manual retrieval during search. The material was collected considering that it was published in or after 2000. The data was analyzed by using abductive content analysis.

The results of this thesis indicate that patient education should be a more inter-active education process where the patient is also an important operator. After patient education, patients must know why they have the cast and how they must take care of it. Patients need to know what possible symptoms of compli-cations to observe and how to prevent them from occurring. Subjects for further studies might be to explore experiences of patient education from patients with casts and their relatives.