Vaarallisten aineiden rautatiekuljetukset Venäjän ja Suomen välillä

Abstract

Kansainvälinen kuljetusliikenne on lisääntynyt, ja Suomen rautatieliikenne koostuu pääasiassa Venäjän tuontikuljetuksista, jotka suoritetaan lähes aina venäläisellä kalustolla. Vaarallisia aineita tuodaan eniten Venäjältä ja kolmansista maista transitokuljetuksena Kymenlaakson satamiin ja Porvoon öljyjalostamoon. Kuljetusketju muodostuu usein eri maista, minkä vuoksi on todella tärkeää, että kaikilla on yhteiset säännökset ja ohjeet. Vaarallisten aineiden säännöksillä pyritään vähentämään kuljetukseen liittyviä riskejä. Teoriaosa käsittelee vaarallisten aineiden luokittelua, pakkaamista, vastuunjakoa sekä yleisiä vaatimuksia rautatiekuljetuksissa. Suomen ja Venäjän rautatiekuljetuksissa noudatetaan Suomen ja Neuvostoliiton rautatiekuljetussopimuksen (SopS 1/ 1948) vaarallisten aineiden kuljetusta koskevan liitteen nro 8 mukaisia määräyksiä. Tutkimusosa käsittelee Suomen ja Venäjän välistä sopimusta. Tutkimus osoittaa, että Suomen ja Venäjän välinen sopimus on hyvin vanha ja siinä on merkittäviä eroja VAK- sopimuksen kanssa, mutta itse sopimus ei aiheuta kuljetuksissa niinkään ongelmia, ja sopimusta uusitaan parhaillaan. Lisäksi olen vieraillut Porvoon öljyjalostamolla, jossa aiheeseen sain lisätukimusta venäläisistä vaunuista. Niiden kunto ei vastaa useinkaan vaadittuja kriteereitä, minkä vuoksi palautuksia on toistuvasti. Vaunujen palautus aiheuttaa Suomen puolella fyysistä työtä, sekä paperityötä ja asiakkaat joutuvat joskus odottamaan melko pitkään, koska vaunut lähetetään takaisin, mikäli havaitaan vikoja tai puutteita. Tutkimuksesta käy myös ilmi, miten vaunujen kunto on parantunut viimeisten kymmenen vuoden aikana ja mitkä asiat ovat siihen johtaneet. Tutkimuksessa käytetty materiaali on kerätty luotettavista lähteistä. Lähteinä on käytetty vaarallisten aineiden parissa työskentelevien asiantuntijoiden haastatteluja sekä kirjallista materiaalia.

International transport traffic has increased and Finnish rail transport consists mainly of import shipments, which are almost always carried out using Russian equipment. Most dangerous materials are imported to the harbours of Kymenlaakso and to the oil refinery of Porvoo from Russia and from the other countries as transit transport. The chain consists of transportation, often in different countries, that is why it is important that all have common rules and guidelines. Hazardous substances provisions are intended to reduce transportation risks. Finnish-Russian railway transport in compliance with the Finnish-Soviet iron agreement (Treaty Series 1 / 1948) on the carriage of dangerous substances in Annex No. 8 with the regulations. The theoretical part deals with the classification of dangerous substances, packaging, shared responsibility, and the general requirements of rail transport. The research component deals with the Finnish and Russian Agreement. The research shows that the contract is very old and it has major differences with the VAK- contract, but the agreement itself does not cause so many problems with transportation and the agreement is currently being renewed. Also the research deals with Russian wagons. Their condition does not meet the required criteria, and that is why they have repeated returns. Returns cause problems in Finland such as physical work–, and paperwork. Also customers will have to wait quite a long time-, when the wagons are sent back if defects or deficiencies are found. The research shows how the condition of wagons has improved over the last decade and what has led to that.