Sairaanhoitajan perehdyttäminen hoitotyöhön - Systemaattinen kirjallisuuskatsaus
Valli, Outi; Maunula, Virpi (2012)
Valli, Outi
Maunula, Virpi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012100214071
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012100214071
Tiivistelmä
Sairaanhoitajan perehdyttämistä hoitotyössä on Suomessa tutkittu melko vähän. Perehdyttämistä, mentorointia, työnohjausta ja opettamista on lähinnä tutkittu terveydenhuollon opiskelijoiden näkökulmasta, mutta työelämässä kollegojen välillä tapahtuvana toimintana aihe on tutkimusten mukaan melko uusi. Hyvällä perehdyttämisellä saadaan kuitenkin työelämään nopeasti ammattitaitoinen ja työnsä osaava henkilökunta. Perehdyttämisellä on vaikutusta yksittäisen työntekijän työssä viihtymiseen, ammattitaidon kehittymiseen ja työssä pysymiseen. Hyvällä perehdyttämisellä saadaan myös kustannussäästöjä, kun henkilökunta on pysyvää. Lisäksi virheiden ja tapaturmien ennaltaehkäisyssä hyvä ja laadukas perehdyttäminen on keskeisessä asemassa.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla sairaanhoitajan perehdyttämistä hoitotyössä. Tutkimuskysymyksinä opinnäytetyössä on kaksi teemaa: millaisia sisältöjä sairaanhoitajan perehdyttämisessä on ja millaisia ohjausmenetelmiä sairaanhoitajan perehdyttämisessä hoitotyössä käytetään. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä työelämän kanssa, koska työelämällä on tarvetta kehittää perehdyttämistä. Opinnäytetyöhön on valikoitunut yhdeksän tutkimusta, jotka sisällöllisesti vastaavat tutkimuskysymyksiin.
Tulosten mukaan sairaanhoitajan perehdyttämisessä on suuria vaihteluja eri organisaatioiden välillä. Perehdyttämistä toteutetaan ajallisesti, sisällöllisesti sekä laadullisesti hyvin eri tavalla. Laadukas ja onnistunut perehdyttäminen sisältää tutkimusten mukaan yksilöllisesti toteutetun, riittävän pitkäkestoisen ja kattavan perehdyttämisen hoitotyöhön. Laadukkaaseen
perehdyttämiseen sisältyy myös henkilökohtainen perehdyttäjä, tavoitteellinen ja kehitystä seuraava perehdytysjakso, johon sisältyy säännölliset oppimista seuraavat ohjauskeskustelut. Erittäin tärkeäksi perehdytyksen tekijäksi nähtiin myös yhteiset työvuorot perehtyjän ja perehdyttäjän kesken. Perehdytykselle tulisi myös varata riittävästi aikaa. Lisäksi perehdytyksessä tulisi käydä läpi koko organisaation toiminta, henkilökunnan ja työpisteen esittely sekä ne työtehtävät, jotka perehtyvän sairaanhoitajan tulisi hallita.
Perehdytystä voidaan toteuttaa erilaisten organisaatiokohtaisten perehdytysohjelmien, perehdytyskansioiden tai verkkoperehdytyksien avulla. Perehdytyksessä tulisi huomioida perehtyvän sairaanhoitajan aiempi työkokemus ja tietotaito sekä ne tavoitteet, jotka perehdytykselle on laadittu. Perehdyttämisen ohjausmenetelmiksi tutkimuksissa nousi esiin muun muassa yksilö- ja ryhmäohjaukset sekä ohjauskeskustelut. Keskeisin tekijä onnistuneessa perehdytysprosessissa on ohjaussuhde. Lisäksi perehdytyksessä tulisi huomioida organisaation ja työyhteisön tuki perehdyttävälle henkilölle. Perehdytys tulisikin nähdä perehdyttäjien, opettajien ja johtajien yhteisenä tehtävänä, johon tulisi suhtautua myönteisesti ja kehittää perehdytystä sekä palkita perehdyttäjiä heidän antamastaan panostuksesta.
Opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla sairaanhoitajan perehdyttämistä hoitotyössä. Tutkimuskysymyksinä opinnäytetyössä on kaksi teemaa: millaisia sisältöjä sairaanhoitajan perehdyttämisessä on ja millaisia ohjausmenetelmiä sairaanhoitajan perehdyttämisessä hoitotyössä käytetään. Opinnäytetyö on toteutettu yhteistyössä työelämän kanssa, koska työelämällä on tarvetta kehittää perehdyttämistä. Opinnäytetyöhön on valikoitunut yhdeksän tutkimusta, jotka sisällöllisesti vastaavat tutkimuskysymyksiin.
Tulosten mukaan sairaanhoitajan perehdyttämisessä on suuria vaihteluja eri organisaatioiden välillä. Perehdyttämistä toteutetaan ajallisesti, sisällöllisesti sekä laadullisesti hyvin eri tavalla. Laadukas ja onnistunut perehdyttäminen sisältää tutkimusten mukaan yksilöllisesti toteutetun, riittävän pitkäkestoisen ja kattavan perehdyttämisen hoitotyöhön. Laadukkaaseen
perehdyttämiseen sisältyy myös henkilökohtainen perehdyttäjä, tavoitteellinen ja kehitystä seuraava perehdytysjakso, johon sisältyy säännölliset oppimista seuraavat ohjauskeskustelut. Erittäin tärkeäksi perehdytyksen tekijäksi nähtiin myös yhteiset työvuorot perehtyjän ja perehdyttäjän kesken. Perehdytykselle tulisi myös varata riittävästi aikaa. Lisäksi perehdytyksessä tulisi käydä läpi koko organisaation toiminta, henkilökunnan ja työpisteen esittely sekä ne työtehtävät, jotka perehtyvän sairaanhoitajan tulisi hallita.
Perehdytystä voidaan toteuttaa erilaisten organisaatiokohtaisten perehdytysohjelmien, perehdytyskansioiden tai verkkoperehdytyksien avulla. Perehdytyksessä tulisi huomioida perehtyvän sairaanhoitajan aiempi työkokemus ja tietotaito sekä ne tavoitteet, jotka perehdytykselle on laadittu. Perehdyttämisen ohjausmenetelmiksi tutkimuksissa nousi esiin muun muassa yksilö- ja ryhmäohjaukset sekä ohjauskeskustelut. Keskeisin tekijä onnistuneessa perehdytysprosessissa on ohjaussuhde. Lisäksi perehdytyksessä tulisi huomioida organisaation ja työyhteisön tuki perehdyttävälle henkilölle. Perehdytys tulisikin nähdä perehdyttäjien, opettajien ja johtajien yhteisenä tehtävänä, johon tulisi suhtautua myönteisesti ja kehittää perehdytystä sekä palkita perehdyttäjiä heidän antamastaan panostuksesta.
