Sairaanhoitajien asennoituminen päihtyneeseen asiakkaaseen päivystysvastaanotolla
Postari, Saila (2012)
Postari, Saila
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012101014313
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012101014313
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuvata sairaanhoitajien asennoitumista päihtyneeseen asiakkaaseen päivystysvastaanotolla. Suomalaisten alkoholikäyttäytyminen on humalahakuista ja päihtyneiden määrät päivystysvastaanotoilla nousussa. Vuonna 2009 Vantaan terveyskeskuksen yhteispäivystyksen potilaista n. 7 % tuli päihtyneenä vastaanotolle. Todellisen lukumäärän arvellaan olevan jopa kolminkertainen, sillä lääkärit eivät aina merkitse diagnoosin yhteyteen sivudiagnoosiksi päihtymystilaa. Tilanteen helpottamiseksi useilla paikkakunnilla vastaanottojen yhteen on perustettu selviämisasemia.
Suoritin tutkimukseni eräällä eteläsuomalaisella päivystysvastaanotolla ja siihen vastasi 24 sairaanhoitajaa. Työn pääasiallinen tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen, sillä se soveltuu hyvin arvojen ja asenteiden mittaamiseen. Sairaanhoitajat saivat täytettäväkseen kyselyn, jossa oli 28 väittämää Likertin asteikolla. Analysoin tulokset SPSS -ohjelmalla. Kyselyssäni oli lisäksi kaksi avointa kysymystä. Kysyin kokevatko sairaanhoitajat asennoitumisensa vaikuttavan heikentävästi päihtyneen asiakkaan hoitoon ja miten heidän jaksamistaan voitaisiin tukea. Kysymysten tulokset analysoin sisällönanalyysilla.
Työssä käytetty teoria osoittaa, että sairaanhoitajien asennoituminen päihtyneeseen asiakkaaseen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on pääosin negatiivista. Työni tulokset tukevat tätä käsitystä. Kyselyyn vastanneista sairaanhoitajista valtaosa (79,2 %) koki päihtyneen aiheuttavan negatiivisia tunteita ja yli puolet (66, 7 %) ei kokenut myötätuntoa päihtynyttä kohtaan. Muita potilaita vaativammaksi päihtyneiden hoidon koki 79,2 % hoitajista ja lähes kaikki vastanneet (95,8 %) kokivat päihtyneen käyttäytymisen aiheuttavan hankaluuksia vastaanotolla. Kuitenkin 66,7 % vastaajista oli sitä mieltä, että päihtyneellä on oikeus vaikuttaa hoitoonsa ja suurimmalla osalla oli hyviä kokemuksia päihtyneen kohtaamisesta ja hoidosta. Puolet vastaajista (50 %) koki päihtymyksen silti vaikuttavan hoidon saamiseen. Työstäni voi nostaa esille joitakin syitä, jotka voivat johtaa negatiiviseen asennoitumiseen. Päihtyneet palaavat hoitoon toistuvasti usein pienenkin syyn takia ja suhtautuvat hoitoonsa ja hoitajiin epäkiitollisesti. Lisäksi he aiheuttavat runsaasti vaikeuksia vastaanotolla. Hoitajien omat voimavarat eivät aina riitä ja henkilökuntaa tarvittaisiin enemmän. Selkeät toimintamallit päihtyneen hoidosta ja jatkohoitokontaktit puuttuvat. Lisäksi työantajan tuen määrä koetaan vähäiseksi.
Työni tuloksista käy ilmi, että tutkimassani kohteessa päihtyneiden hoito koetaan raskaaksi ja siinä koetaan olevan monia epäkohtia. Tuloksia ei kuitenkaan voida pitää sovellettavina muihin yksiköihin, sillä tutkimuksen otanta oli pieni. Tulokset ovat silti yhdenmukaiset teoriassa esitettyjen kansainvälisten tutkimusten kanssa. Tutkimalla ja korjaamalla epäkohtia sairaanhoitajien asennoitumista ja päihtyneiden hoitoa voidaan kehittää. Työpaikkakohtaiselle koulutukselle ja ohjeistuksille päihtyneen hoidosta on tarvetta. Päivystysvastaanottojen ja päihdetyöstä vastaavien tahojen välistä yhteistyötä olisi myös kehitettävä toimivan jatkohoitojärjestelmän luomiseksi. Työturvallisuus ja jaksaminen puolestaan voidaan varmistaa palkkaamalla riittävästi henkilökuntaa. Toivoisinkin työnantajan etsivän ratkaisuja ongelmiin yhdessä sairaanhoitajien kanssa. Toteuttamalla uusintatutkimus sovitun ajan kuluttua olisi mahdollista nähdä, onko kehitystä tapahtunut.
Asiasanat: sairaanhoitaja, asennoituminen, päihtynyt asiakas, päivystysvastaanotto
Suoritin tutkimukseni eräällä eteläsuomalaisella päivystysvastaanotolla ja siihen vastasi 24 sairaanhoitajaa. Työn pääasiallinen tutkimusmenetelmä on kvantitatiivinen, sillä se soveltuu hyvin arvojen ja asenteiden mittaamiseen. Sairaanhoitajat saivat täytettäväkseen kyselyn, jossa oli 28 väittämää Likertin asteikolla. Analysoin tulokset SPSS -ohjelmalla. Kyselyssäni oli lisäksi kaksi avointa kysymystä. Kysyin kokevatko sairaanhoitajat asennoitumisensa vaikuttavan heikentävästi päihtyneen asiakkaan hoitoon ja miten heidän jaksamistaan voitaisiin tukea. Kysymysten tulokset analysoin sisällönanalyysilla.
Työssä käytetty teoria osoittaa, että sairaanhoitajien asennoituminen päihtyneeseen asiakkaaseen niin Suomessa kuin kansainvälisestikin on pääosin negatiivista. Työni tulokset tukevat tätä käsitystä. Kyselyyn vastanneista sairaanhoitajista valtaosa (79,2 %) koki päihtyneen aiheuttavan negatiivisia tunteita ja yli puolet (66, 7 %) ei kokenut myötätuntoa päihtynyttä kohtaan. Muita potilaita vaativammaksi päihtyneiden hoidon koki 79,2 % hoitajista ja lähes kaikki vastanneet (95,8 %) kokivat päihtyneen käyttäytymisen aiheuttavan hankaluuksia vastaanotolla. Kuitenkin 66,7 % vastaajista oli sitä mieltä, että päihtyneellä on oikeus vaikuttaa hoitoonsa ja suurimmalla osalla oli hyviä kokemuksia päihtyneen kohtaamisesta ja hoidosta. Puolet vastaajista (50 %) koki päihtymyksen silti vaikuttavan hoidon saamiseen. Työstäni voi nostaa esille joitakin syitä, jotka voivat johtaa negatiiviseen asennoitumiseen. Päihtyneet palaavat hoitoon toistuvasti usein pienenkin syyn takia ja suhtautuvat hoitoonsa ja hoitajiin epäkiitollisesti. Lisäksi he aiheuttavat runsaasti vaikeuksia vastaanotolla. Hoitajien omat voimavarat eivät aina riitä ja henkilökuntaa tarvittaisiin enemmän. Selkeät toimintamallit päihtyneen hoidosta ja jatkohoitokontaktit puuttuvat. Lisäksi työantajan tuen määrä koetaan vähäiseksi.
Työni tuloksista käy ilmi, että tutkimassani kohteessa päihtyneiden hoito koetaan raskaaksi ja siinä koetaan olevan monia epäkohtia. Tuloksia ei kuitenkaan voida pitää sovellettavina muihin yksiköihin, sillä tutkimuksen otanta oli pieni. Tulokset ovat silti yhdenmukaiset teoriassa esitettyjen kansainvälisten tutkimusten kanssa. Tutkimalla ja korjaamalla epäkohtia sairaanhoitajien asennoitumista ja päihtyneiden hoitoa voidaan kehittää. Työpaikkakohtaiselle koulutukselle ja ohjeistuksille päihtyneen hoidosta on tarvetta. Päivystysvastaanottojen ja päihdetyöstä vastaavien tahojen välistä yhteistyötä olisi myös kehitettävä toimivan jatkohoitojärjestelmän luomiseksi. Työturvallisuus ja jaksaminen puolestaan voidaan varmistaa palkkaamalla riittävästi henkilökuntaa. Toivoisinkin työnantajan etsivän ratkaisuja ongelmiin yhdessä sairaanhoitajien kanssa. Toteuttamalla uusintatutkimus sovitun ajan kuluttua olisi mahdollista nähdä, onko kehitystä tapahtunut.
Asiasanat: sairaanhoitaja, asennoituminen, päihtynyt asiakas, päivystysvastaanotto