Hoitotyön sähköisen kirjaamisen auditointi kotihoidon yksikössä
Lintunen, Anne (2012)
Lintunen, Anne
Laurea-ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012102614651
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012102614651
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää auditoinnin avulla erään eteläsuomalaisen kotihoidon yksikön hoitotyön sähköisen rakenteisen kirjaamisen nykytilaa. Kotihoidon kirjaamisessa käytetään Pegasos-potilastietojärjestelmää ja suomalaista hoitotyön luokitusmallia (FinCC). Ensimmäisenä arvioinnin kohteena oli hoitotyön prosessin eri vaiheiden toteutuminen sähköisessä kirjaamisessa. Toisena arvioinnin kohteena oli suomalaisen hoitotyön tarve- ja toimintoluokitusten komponenttien käyttö. Viitekehykseksi muodostui hoitotyön systemaattisen kirjaamisen arviointi. Opinnäytetyön aineistona olivat kotihoidon yksikön 19 vakituisen asiakkaan N = 166 (n = 19) hoitotyön suunnitelma ja päivittäiskirjaamisen osiot. Dokumentit kerättiin syksyllä 2011.
Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Kvantitatiivinen tutkimusote sopi tämän tutkimuksen menetelmäksi, koska opinnäytetyössä haluttiin täsmällistä numeerista tietoa kotihoidon yksikön kirjaamisen tilasta. Tutkimusmittarina käytettiin Kailan ja Kuivalaisen (2008) HoiDok-hankkeen yhteydessä kehittämää kirjaamisen arviointilomaketta.
Tuloksissa hoitotyön prosessin kirjaamisessa asiakkaan tarpeet, tavoitteet, keskeiset auttamismenetelmät ja toiminnot oli kirjattu kaikilla asiakkailla. Hoitotyön tavoite oli kirjattu asiakkaan tavoitteena noin 32 % kirjaamisista. Hoidon tuloksia ei ollut lainkaan kirjattu sille varattuun paikkaan, mutta arviointia oli suoritettu 11 % tutkituista tapauksista. Hoitotyön diagnoosia oli käytetty noin 20 % tarpeiden kirjaamisista. Hoitotyön yhteenveto ei ollut arvioitavana olleista dokumenteista tehty kolmen kuukauden sisällä yhdestäkään. Hoitotyön päivittäisten toimintojen kirjaaminen oli suurelta osin toteavaa hoitajan tekemisen kuvausta. Hoitotyön diagnoosin kirjaamisessa puuttui asiakkaan subjektiivinen kuvaus omasta voinnista. Fyysisten hoitotyön tarpeiden osuus kirjaamisesta oli noin 98 %. FinCC-luokitusten komponentteja oli käytetty seuraavasti: Tarveluokituksessa (SHTaL) lääkehoidon tarpeita oli kirjattu kaikista kirjaamisista lähes 34 %, päivittäisiin toimintoihin liittyviä tarpeita lähes 21 % ja erittämiseen liittyviä tarpeita noin 12 %. Toimintoluokituksessa (SHToL) lääkehoidon toimintoja oli kaikista kirjaamisista kirjattu lähes 55 %, ravitsemusta lähes 13 % ja erittämistä lähes 12 %. Tuloksissa löytyi myös komponentteja, joita ei ollut käytetty lainkaan.
Kotihoidon yksikölle ja organisaatiolle arvioinnin tulokset toimivat mahdollisina kehittämiskohteina. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi hoitotyön prosessin osalta muodostuivat hoitotyön diagnoosin käyttö, hoidon arvioinnin systemaattinen kirjaaminen sekä hoitotyön yhteenvedon kirjaaminen. Lisäksi hoitotyön päivittäiskirjaamisen osalta tulisi kirjauksessa näkyä asiakkaan subjektiivinen vointi ja mieliala. Toiseksi kehittämiskohteeksi kotihoidon yksikölle muodostui FinCC:n tarve- ja toimintoluokitusten dokumentoinnissa psyykkisten ja sosiaalisten komponenttien käytön lisääminen. Jatkotoimenpiteenä kotihoito voisi tehdä hoitohenkilökunnalle kyselyn, jolla kartoitetaan hoitotyön systemaattisen kirjaamisen osaamista.
Tutkimusmenetelmänä oli kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Kvantitatiivinen tutkimusote sopi tämän tutkimuksen menetelmäksi, koska opinnäytetyössä haluttiin täsmällistä numeerista tietoa kotihoidon yksikön kirjaamisen tilasta. Tutkimusmittarina käytettiin Kailan ja Kuivalaisen (2008) HoiDok-hankkeen yhteydessä kehittämää kirjaamisen arviointilomaketta.
Tuloksissa hoitotyön prosessin kirjaamisessa asiakkaan tarpeet, tavoitteet, keskeiset auttamismenetelmät ja toiminnot oli kirjattu kaikilla asiakkailla. Hoitotyön tavoite oli kirjattu asiakkaan tavoitteena noin 32 % kirjaamisista. Hoidon tuloksia ei ollut lainkaan kirjattu sille varattuun paikkaan, mutta arviointia oli suoritettu 11 % tutkituista tapauksista. Hoitotyön diagnoosia oli käytetty noin 20 % tarpeiden kirjaamisista. Hoitotyön yhteenveto ei ollut arvioitavana olleista dokumenteista tehty kolmen kuukauden sisällä yhdestäkään. Hoitotyön päivittäisten toimintojen kirjaaminen oli suurelta osin toteavaa hoitajan tekemisen kuvausta. Hoitotyön diagnoosin kirjaamisessa puuttui asiakkaan subjektiivinen kuvaus omasta voinnista. Fyysisten hoitotyön tarpeiden osuus kirjaamisesta oli noin 98 %. FinCC-luokitusten komponentteja oli käytetty seuraavasti: Tarveluokituksessa (SHTaL) lääkehoidon tarpeita oli kirjattu kaikista kirjaamisista lähes 34 %, päivittäisiin toimintoihin liittyviä tarpeita lähes 21 % ja erittämiseen liittyviä tarpeita noin 12 %. Toimintoluokituksessa (SHToL) lääkehoidon toimintoja oli kaikista kirjaamisista kirjattu lähes 55 %, ravitsemusta lähes 13 % ja erittämistä lähes 12 %. Tuloksissa löytyi myös komponentteja, joita ei ollut käytetty lainkaan.
Kotihoidon yksikölle ja organisaatiolle arvioinnin tulokset toimivat mahdollisina kehittämiskohteina. Keskeisiksi kehittämiskohteiksi hoitotyön prosessin osalta muodostuivat hoitotyön diagnoosin käyttö, hoidon arvioinnin systemaattinen kirjaaminen sekä hoitotyön yhteenvedon kirjaaminen. Lisäksi hoitotyön päivittäiskirjaamisen osalta tulisi kirjauksessa näkyä asiakkaan subjektiivinen vointi ja mieliala. Toiseksi kehittämiskohteeksi kotihoidon yksikölle muodostui FinCC:n tarve- ja toimintoluokitusten dokumentoinnissa psyykkisten ja sosiaalisten komponenttien käytön lisääminen. Jatkotoimenpiteenä kotihoito voisi tehdä hoitohenkilökunnalle kyselyn, jolla kartoitetaan hoitotyön systemaattisen kirjaamisen osaamista.