SUUNNITTELIJAN SOPIMUSPERUSTEINEN VAHINGONKORVAUSVASTUU RAKENNUSURAKASSA

Abstract

Erimielisyydet suunnittelijan vastuusta ovat rakennusalalla yleisiä ja koskevat useimmiten suunnittelijan tekemän virheen johdosta syntyneiden kulujen korvaamista. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia suunnittelijan sopimusperusteista vahingonkorvausvastuuta rakennusurakassa. Toimeksiantajayritys oli erityisesti kiinnostunut suunnittelijan törkeän tuottamuksellisen menettelyn vaikutuksesta vastuuseen.

Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivisia menetelmiä. Opinnäytetyö tehtiin kirjoitus-pöytätutkimuksena olemassa olevien tietojen pohjalta. Lisäksi haastateltiin toimeksiantajayrityksen lakimiestä. Tutkimuksen tueksi työssä on esitelty muutama korkeimman oikeuden tekemä ratkaisu.

Tutkimus osoitti, etteivät suunnittelijan vastuunrajat ole yksiselitteisiä. Yksi suurimmista ongelmista on nimenomaisen lainsäädännön puuttuminen. Vastuun jakautuminen ratkaistaan aina ensisijaisesti sopimuskumppaneiden välillä tehdyn suunnittelusopimuksen pohjalta. Ristiriitaa aiheuttaa myös se, että törkeän tuottamuksen käsite on tulkinnanvarainen, vaikka se on avainasemassa tilanteissa, joissa arvioidaan, miten suunnittelija virheistään vastaa.

Disagreements of the responsibility of the structural designer of a construction project are very common. In many cases the main reason is a mistake made by the structural designer and the question of responsibility.

The purpose of this Bachelor’s thesis was to investigate the contractual liability of a structural designer. The client company was especially interested in the gross negligence of a designer and its impact on liability.

The main method of research was qualitative. The research was based on studying previous cases, documents of the client company and interviewing its lawyer. A few decisions made by the Finnish Supreme Court were also presented to support the theory of the paper.

The results indicate that designer limits of liability are not clear. One of the major problems is the lack of an explicit legislation. The limits of liability are always determined primarily based on the agreements between the designer and client. The fact that the concept of gross negligence is subject to interpretation causes discrepancies, even though it plays a key role in situations where the responsibility for the mistakes made by the designer is being estimated.