KUUNTELEEKO KUKAAN? : KASVATUSKUMPPANUUS KODIN JA KOULUN VÄLISESSÄ YHTEISTYÖSSÄ JOPO-NUORTEN VANHEMPIEN KOKEMANA

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millä tavoin vanhemmat ovat saaneet äänensä kuuluviin kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Tässä tutkimuksessa on nostettu kasvatuskumppanuus-käsite tarkastelun kohteeksi ja tutkittu, miten kasvatuskumppanuutta ohjaavat periaatteet: kuuleminen, kunnioitus, luottamus ja dialogisuus ovat näyttäytyneet kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Niin ikään on pyritty selvittämään, mitä muutoksia nuoren siirtyminen joustavan perusopetuksen (JOPO) ryhmään on tuonut yhteistyöhön.

Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Tutkimuksen kohteena on ollut kolme jo peruskoulun päättäneen JOPO-nuoren äitiä. Tutkimusmenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, joka on toteutettu avoimina yksilöhaastatteluina kesäkuussa 2012. Haastattelut nauhoitettiin, jonka jälkeen materiaali litteroitiin ja teemoiteltiin asianmukaisesti vanhempien näkemysten ja kokemusten esiin saamiseksi.

Tutkimus osoitti, että kodin ja koulun yhteistyön eteen on tehtävä vielä paljon töitä kasvatuskumppanuuden periaatteiden toteutumiseksi. Vanhemmat kokivat, ettei heidän ääntänsä kuunneltu tarpeeksi oman lapsensa koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. Kodin ja koulun välinen yhteistyön todettiin vähentyneen JOPO-ryhmälle siirtymisen myötä. Toisaalta oltiin erittäin tyytyväisiä JOPO-toiminnan vaikuttavuudesta nuoreen: joustava perusopetus on täyttänyt sille asetetut tavoitteet, ts. koulupudokkuuden ja nuoren syrjäytymisen ehkäisyn.

Lasten ja nuorten kasvatuksella ja koulutuksella on kaikki menestymisen edellytykset, jos vanhemmat ja opettajat näkevät toisensa kasvatuskumppaneina. Onnistunut kasvatuksen ja koulutuksen eteen tehtävä työ ei voi yksistään kuulua joko kodille tai koulutusjärjestelmälle; se edellyttää molempien osapuolten vastuullista yhteistyötä. Vanhempien osallisuus koulunkäynnissä voidaan nähdä voimavarana, jota ei ole osattu vielä täysin hyödyntää.

The aim of this study was to discover parents` views on the cooperation between home and school during the whole comprehensive school and also to study the experiences parents had about the partnership in flexible basic education. Another target of this study was to find out, how the principals of educational partnership i.e. listening, mutual respect, trust and two-way communication were realized in the collaborative partnership.

The study was carried out using the qualitative research method. The data collection was conducted by using a thematic interview method: three parents of JOPO (flexible basic education)-pupils were interviewed in June 2012. The interviews were recorded and analyzed by collecting themes from the answers.

Based on this research parents were not satisfied with the cooperation between home and school hardly in any class level. According to the interviews the principals of ed-ucational partnerships were not carried out in practice. The cooperation in flexible basic education occurred to be even less compared to pupil`s previous schoolyears. Though, parents were pleased with the effect flexible basic education had on their child.

Based on this study, it can be concluded that there is much to be done in order to carry out the term educational partnership in practice, in everyday school life. It seems that there is a positive attitude both in parents and teachers, but this kind of cooperation needs to be properly structured starting from the very first grades of the school.