Keravan vankilan koulutus-, kuntoutus- ja sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vankilaväkivallasta ja sen uhasta Keravan vankilan suljetuilla osastoilla
Myyrä, Jussi (2009)
Myyrä, Jussi
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911235936
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911235936
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia vankiväkivaltaa ja sen uhkaa Keravan vankilan suljetuilla osastoilla. Tämän opinnäytetyön kohderyhmänä ovat Keravan vankilan koulutus-, kuntoutus- ja sosiaalityöntekijäsektoreiden (KKS) virkamiehet ja – naiset, jotka työskentelevät Keravan vankilan suljettujen osastojen vankien parissa.
Vankiväkivaltaa ja sen uhkaa tutkitaan tässä opinnäytetyössä vankien taholta ilmenneenä väkivaltaisena ja uhkaavana käytöksenä Keravan vankilan KKS – sektorin työntekijöitä kohtaan. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää minkälaisia väkivallan muotoja Keravan vankilan KKS – sektorin työntekijät ovat kohdanneet työtehtävissään ja kuinka kohdattu väkivalta on vaikuttanut työntekijöiden työhyvinvointiin.
Vähäisiinkin väkivaltaisuuksiin tai niillä uhkaamiseen tulee vankilan henkilökunnan taholta välittömästi puuttua. Väkivalta tai sen uhka, on paitsi välitön uhkatekijä vankilan yleiselle turvallisuudelle, mutta myös voimakkaasti vankilan ilmapiiriin vaikuttava tekijä. Rikosseuraamusalalla tehtyjen tutkimusten mukaan henkilökunta kokee vankien taholta koetun väkivallan ja sen uhan vaikuttavan selvästi omaan hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Pelko väkivallasta aiheuttaa myös vankien keskuudessa levottomuutta.
Tässä opinnäytetyössä esitelty tutkimus on muodoltaan laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusta varten haastattelin 6 Keravan vankilan KKS – sektorin työntekijää, jotka työskentelevät Keravan vankilan suljettujen osastojen vankien parissa. Haastatteluissa käytin apuna teemahaastattelurunkoa. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella, Keravan vankilan KKS – sektorin työntekijät kokevat työssään enemmän henkistä väkivaltaa kuin fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Haastatteluihin osallistuneista henkilöistä, yksikään ei ollut kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen varsinaista uhkaa työtehtäviensä aikana Keravan vankilan suljettujen osastojen vankien parissa. Kaikki haastellut henkilöt olivat kuitenkin sitä mieltä, että fyysisen väkivallan uhka on todellinen Keravan vankilassa ja siihen pitää osata suhtautua oikealla tavalla.
Lähes jokainen teemahaastatteluihin osallistuneista henkilöistä oli kokenut työtehtävissään henkisen väkivallan tunnuskriteerit täyttävää toimintaa. Henkisen väkivallan ilmentymistä ei kuitenkaan haastateltavien mukaan voida suoranaisesti konkretisoida henkiseksi väkivallaksi, koska suurin osa haastateltavista oli sitä mieltä, että henkinen väkivalta ei ole ollut suoranaista uhkailua, painostusta tai henkilökunnan haukkumista. Tässä korostuukin juuri henkisen väkivallan mittaamiseen liittyvä tutkimuksellinen ongelma, koska henkisen väkivallan osalta ei useinkaan ole olemassa muuta havaintoa tapahtumasta kuin väkivallan kohteena olevan henkilön subjektiivinen kokemus tapahtuneesta.
Haastateltavien mukaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa ei tule sietää ja siihen tulee välittömästi puuttua. Tehdyistä havainnoista täytyy myös raportoida eteenpäin. Keskeisimmät fyysisen ja henkisen väkivallan vähentämiskeinot ovat tutkimustulosten perusteella: varhainen puuttuminen, hyvin toteutettu vankien sijoittelu, informaation kulku henkilökunnan keskuudessa ja vankituntemus. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden mielestä, fyysinen tai henkinen väkivalta sekä niiden uhka, ei ole vaikuttanut konkreettisesti työntekijöiden työ hyvin-vointiin.
Vankiväkivaltaa ja sen uhkaa tutkitaan tässä opinnäytetyössä vankien taholta ilmenneenä väkivaltaisena ja uhkaavana käytöksenä Keravan vankilan KKS – sektorin työntekijöitä kohtaan. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää minkälaisia väkivallan muotoja Keravan vankilan KKS – sektorin työntekijät ovat kohdanneet työtehtävissään ja kuinka kohdattu väkivalta on vaikuttanut työntekijöiden työhyvinvointiin.
Vähäisiinkin väkivaltaisuuksiin tai niillä uhkaamiseen tulee vankilan henkilökunnan taholta välittömästi puuttua. Väkivalta tai sen uhka, on paitsi välitön uhkatekijä vankilan yleiselle turvallisuudelle, mutta myös voimakkaasti vankilan ilmapiiriin vaikuttava tekijä. Rikosseuraamusalalla tehtyjen tutkimusten mukaan henkilökunta kokee vankien taholta koetun väkivallan ja sen uhan vaikuttavan selvästi omaan hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. Pelko väkivallasta aiheuttaa myös vankien keskuudessa levottomuutta.
Tässä opinnäytetyössä esitelty tutkimus on muodoltaan laadullinen eli kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusta varten haastattelin 6 Keravan vankilan KKS – sektorin työntekijää, jotka työskentelevät Keravan vankilan suljettujen osastojen vankien parissa. Haastatteluissa käytin apuna teemahaastattelurunkoa. Tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella, Keravan vankilan KKS – sektorin työntekijät kokevat työssään enemmän henkistä väkivaltaa kuin fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa. Haastatteluihin osallistuneista henkilöistä, yksikään ei ollut kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen varsinaista uhkaa työtehtäviensä aikana Keravan vankilan suljettujen osastojen vankien parissa. Kaikki haastellut henkilöt olivat kuitenkin sitä mieltä, että fyysisen väkivallan uhka on todellinen Keravan vankilassa ja siihen pitää osata suhtautua oikealla tavalla.
Lähes jokainen teemahaastatteluihin osallistuneista henkilöistä oli kokenut työtehtävissään henkisen väkivallan tunnuskriteerit täyttävää toimintaa. Henkisen väkivallan ilmentymistä ei kuitenkaan haastateltavien mukaan voida suoranaisesti konkretisoida henkiseksi väkivallaksi, koska suurin osa haastateltavista oli sitä mieltä, että henkinen väkivalta ei ole ollut suoranaista uhkailua, painostusta tai henkilökunnan haukkumista. Tässä korostuukin juuri henkisen väkivallan mittaamiseen liittyvä tutkimuksellinen ongelma, koska henkisen väkivallan osalta ei useinkaan ole olemassa muuta havaintoa tapahtumasta kuin väkivallan kohteena olevan henkilön subjektiivinen kokemus tapahtuneesta.
Haastateltavien mukaan fyysistä ja henkistä väkivaltaa ei tule sietää ja siihen tulee välittömästi puuttua. Tehdyistä havainnoista täytyy myös raportoida eteenpäin. Keskeisimmät fyysisen ja henkisen väkivallan vähentämiskeinot ovat tutkimustulosten perusteella: varhainen puuttuminen, hyvin toteutettu vankien sijoittelu, informaation kulku henkilökunnan keskuudessa ja vankituntemus. Tutkimukseen osallistuneiden henkilöiden mielestä, fyysinen tai henkinen väkivalta sekä niiden uhka, ei ole vaikuttanut konkreettisesti työntekijöiden työ hyvin-vointiin.