Nuorten keihäänheittäjien kyynär- ja olkapäänalueen liikkuvuus, voima ja urheiluvammojen ennaltaehkäisy : tutkimus nuorista kansallisen huipputason keihäänheittäjistä
Lång, Marita (2012)
Lång, Marita
Lahden ammattikorkeakoulu
2012
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111315219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2012111315219
Tiivistelmä
Opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona Leo Pusan ja Keihäs kohti Lontoota 2012 (KKL12) -hankkeen kanssa. KKL12 on opetusministeriön, Suomen Urheiluliiton ja Liikuntakeskus Pajulahden järjestämä hanke Suomen parhaille nuorille keihäänheittäjille. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata kahdentoista 14–24-vuotiaan, kansallisen huipputason mies- ja naiskeihäänheittäjän olka- ja kyynärnivelten liikkuvuuksien, ulko- ja sisäkiertäjien voiman ja voimasuhteen sekä kivun muutosta 16 kuukauden aikana. Seurantajakson aikana urheilijat toteuttivat fysioterapeutin ohjaamia urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn tähtääviä terapeuttisia harjoitusohjelmia. Lisäksi tavoitteena oli tutkia millainen on aktiivisen fysioterapiamenetelmää sisältävän tutkimuksen laatu ja hyödyllisyys nuorten keihäänheittäjien mielestä. Tutkimuksessa mitattiin edellä mainittujen asioiden mahdollista ennaltaehkäisevää merkitystä keihäänheittäjän urheiluvammojen syntyyn olka- ja kyynärnivelten alueella 16 kuukauden seurantajakson aikana. Tutkimus oli tutkimusotteeltaan määrällinen, tutkittaville esitettiin myös laadullisia avoimia kysymyksiä. Tulokset ovat suuntaa antavia koskien nuoria keihäänheittäjiä.
Tässä tutkimuksessa heitto- ja vapaan käden minimi- ja maksimiliikkuvuus vaihteli runsaasti eri urheilijoiden kesken. Esimerkiksi heittokäden olkanivelen ojennusliikkuvuuden vaihteluväli oli eri urheilijoilla 35°–75°, loitonnustuloksen 155°–190°, ulkokierron 70°–115°, sisäkierron 35°–95° ja horisontaalisen lähennyksen 105°–150°. Aliliikkuvuutta olkanivelissä oli erityisesti sisäkierrossa, jossa minimiliikkuvuus seurantajakson aikana oli 5° ja yliliikkuvuutta ulkokierrossa, jossa maksimiliikkuvuus oli 115°. Kyynärnivelissä oli aliliikkuvuutta koukistuksessa, jossa minimiliikkuvuus oli 130° ja yliliikkuvuutta ulkokierrossa, jossa maksimiliikkuvuus oli 125°. Viimeisessä mittauksessa (n=9) heittokäden olkanivelen kokonaisliikelaajuutta ulkokierrosta sisäkiertoon 180° ei saavuttanut yksikään urheilija, hyväksyttävän arvon eli 160°–179° saavutti yksi urheilija ja riskiluokitukseen eli liikkuvuus alle 160° jäi lähes kaikki eli kahdeksan urheilijaa. Isometrisessä sisä- ja ulkokiertäjien voimatestissä olkanivelten sisäkiertäjien voima oli suurempi kuin ulkokiertäjien, yksi urheilija saavutti viitearvon 100:105 %. Seurantajaksolla ei syntynyt uusia urheiluvammoja, kyynärpään alueella uusiutui kaksi vammaa. Kivun määrä väheni ja tutkimus koettiin hyödylliseksi.
Tässä tutkimuksessa heitto- ja vapaan käden minimi- ja maksimiliikkuvuus vaihteli runsaasti eri urheilijoiden kesken. Esimerkiksi heittokäden olkanivelen ojennusliikkuvuuden vaihteluväli oli eri urheilijoilla 35°–75°, loitonnustuloksen 155°–190°, ulkokierron 70°–115°, sisäkierron 35°–95° ja horisontaalisen lähennyksen 105°–150°. Aliliikkuvuutta olkanivelissä oli erityisesti sisäkierrossa, jossa minimiliikkuvuus seurantajakson aikana oli 5° ja yliliikkuvuutta ulkokierrossa, jossa maksimiliikkuvuus oli 115°. Kyynärnivelissä oli aliliikkuvuutta koukistuksessa, jossa minimiliikkuvuus oli 130° ja yliliikkuvuutta ulkokierrossa, jossa maksimiliikkuvuus oli 125°. Viimeisessä mittauksessa (n=9) heittokäden olkanivelen kokonaisliikelaajuutta ulkokierrosta sisäkiertoon 180° ei saavuttanut yksikään urheilija, hyväksyttävän arvon eli 160°–179° saavutti yksi urheilija ja riskiluokitukseen eli liikkuvuus alle 160° jäi lähes kaikki eli kahdeksan urheilijaa. Isometrisessä sisä- ja ulkokiertäjien voimatestissä olkanivelten sisäkiertäjien voima oli suurempi kuin ulkokiertäjien, yksi urheilija saavutti viitearvon 100:105 %. Seurantajaksolla ei syntynyt uusia urheiluvammoja, kyynärpään alueella uusiutui kaksi vammaa. Kivun määrä väheni ja tutkimus koettiin hyödylliseksi.