Nimetön elämä-vanhempien kokemuksia surusta ja kuolleena syntyneiden lasten virallisesta nimeämättömyydestä
Miettinen, Hanna (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103243748
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103243748
Tiivistelmä
Joskus perhettä kohtaa suuri suru raskauden aikana, kun lapsi kuolee ennen syntymäänsä. Tällöin vanhemmilla on hautaamisvelvollisuus, sekä oikeus vanheimpainetuuksiin. Heillä ei ole kuitenkaan nykyisen lainsäädännön puitteissa oikeutta nimetä lastansa virallisesti väestötietojärjestelmään. Lapsesta ei jää virallisia henkilötietoa, häntä ei ikään kuin ole ollut olemassakaan.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia surusta ja kuolleena syntyneiden lasten virallisesta nimeämättömyydestä. Tavoitteena oli lisätä tietoa siitä, miten vanhemmat kokevat kuolleena syntyneen lapsen virallisen nimeämättömyyden. Yhteistyökumppanina toimi Käpy ry. Teoreettinen viitekehys käsitteli kohtukuolemaa, myöhäistä raskaudenkeskeytysta, surua, virallista nimeämistä ja nimeämättömyyttä.
Kysely toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysina, jota ohjasi tutkimuskysymykset: miten vanhemmat kokevat kuolleena syntyneen lapsensa virallisen nimeämättömyyden surussaan ja miten vanhemmat kokevat oikeuden nimetä kuolleena syntyneet lapset virallisesti?
Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi neljä kysymystä. Kyselyyn osallistui 39 vastaajaa.
Tulosten mukaan vanhemmat kokivat kuolleen lapsensa osaksi perhettä ja lapsilukua, jonka virallinen nimeämättömyys kumosi. He kokivat virallisen nimeämättömyyden loukkaavana, lapsen ihmisarvoa alentavana asiana, joka toi surulle lisätaakkaa. Vanhemmilla oli tunne, että yhteiskunta halusi salata, jopa unohtaa nämä kuolleena syntyneet lapset.
Johtopäätöksenä tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että kuolleena syntyneiden kirjaaminen väestötietojärjestelmään auttaisi vanhempia heidän surussaan, sekä vahvistaisi heidän kokemaansa vanhemmuutta kuolleelle lapselle ja toisi perhetiedot yhtenäisemmäksi. Koska kyseisestä aiheesta on niukasti tutkimustuloksia, olisikin hyödyllistä tulevaisuudessa tehdä lisätutkimuksia laajemmalla otoksella.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vanhempien kokemuksia surusta ja kuolleena syntyneiden lasten virallisesta nimeämättömyydestä. Tavoitteena oli lisätä tietoa siitä, miten vanhemmat kokevat kuolleena syntyneen lapsen virallisen nimeämättömyyden. Yhteistyökumppanina toimi Käpy ry. Teoreettinen viitekehys käsitteli kohtukuolemaa, myöhäistä raskaudenkeskeytysta, surua, virallista nimeämistä ja nimeämättömyyttä.
Kysely toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysina, jota ohjasi tutkimuskysymykset: miten vanhemmat kokevat kuolleena syntyneen lapsensa virallisen nimeämättömyyden surussaan ja miten vanhemmat kokevat oikeuden nimetä kuolleena syntyneet lapset virallisesti?
Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi neljä kysymystä. Kyselyyn osallistui 39 vastaajaa.
Tulosten mukaan vanhemmat kokivat kuolleen lapsensa osaksi perhettä ja lapsilukua, jonka virallinen nimeämättömyys kumosi. He kokivat virallisen nimeämättömyyden loukkaavana, lapsen ihmisarvoa alentavana asiana, joka toi surulle lisätaakkaa. Vanhemmilla oli tunne, että yhteiskunta halusi salata, jopa unohtaa nämä kuolleena syntyneet lapset.
Johtopäätöksenä tämän tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että kuolleena syntyneiden kirjaaminen väestötietojärjestelmään auttaisi vanhempia heidän surussaan, sekä vahvistaisi heidän kokemaansa vanhemmuutta kuolleelle lapselle ja toisi perhetiedot yhtenäisemmäksi. Koska kyseisestä aiheesta on niukasti tutkimustuloksia, olisikin hyödyllistä tulevaisuudessa tehdä lisätutkimuksia laajemmalla otoksella.