Sairaanhoitajan työn lähtökohdat psyykkisesti oireilevien sotilaiden parissa jatkosodan 1941–1944 aikana: dokumenttianalyysi 1930-luvun mielisairaanhoidon oppikirjoista
Luostarinen, Maija (2021)
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103243753
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202103243753
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää sairaanhoitajan työn lähtökohtia psyykkisesti oireilevien sotilaiden parissa jatkosodan 1941–44 aikana. Tutkimuskohteena olivat sairaanhoitajien koulutuksessa käytetyt mielisairaanhoidon oppikirjat. Tutkittavaa aihetta pohjustettiin teoriaosiossa suomalaisen sairaan- ja mielisairaanhoidon historialla ja sotahistorialla. Työ tehtiin itsenäisesti ilman toimeksiantajaa.
Opinnäytetyön analyysimenetelmänä käytettiin historiantutkimuksen menetelmää, dokumenttianalyysia. Opinnäytteessä analysoitiin kolme mielisairaanhoidon oppikirjaa dokumenttianalyysin keinoilla. Kirjoista etsittiin viitteitä sairaanhoitajan valmiuksista psyykkisesti oireilevien potilaiden hoitotyöhön.
Oppikirjojen perusteella mielisairaanhoidossa painottui vallitseva tietämys ihmisen sielunrakenteesta ja mielisairauksista. Sairaanhoitajan persoonallisuus toimi työvälineenä, ja sairaanhoitajan kuvattiin olevan osaston sielu. Käytetyt hoitomenetelmät olivat murroksessa – vuodelevosta ja kylvyistä siirryttiin kohti shokkihoitojen ja lääkkeiden aikakautta.
Hoidon arvopohjan muodostivat käsitykset mielisairauksien perinnöllisyydestä, psyykkisen oireilun taustalla olevasta poikkeavasta sielunrakenteesta ja terveelle ihmiselle luontaisesta yhteiskuntavietistä. Jatkosodan aika oli historiallinen poikkeusaika ja opinnäytetyön tulokset ovat viitteellisesti sovellettavissa tuolloin vallinneeseen historialliseen todellisuuteen.
Opinnäytetyön analyysimenetelmänä käytettiin historiantutkimuksen menetelmää, dokumenttianalyysia. Opinnäytteessä analysoitiin kolme mielisairaanhoidon oppikirjaa dokumenttianalyysin keinoilla. Kirjoista etsittiin viitteitä sairaanhoitajan valmiuksista psyykkisesti oireilevien potilaiden hoitotyöhön.
Oppikirjojen perusteella mielisairaanhoidossa painottui vallitseva tietämys ihmisen sielunrakenteesta ja mielisairauksista. Sairaanhoitajan persoonallisuus toimi työvälineenä, ja sairaanhoitajan kuvattiin olevan osaston sielu. Käytetyt hoitomenetelmät olivat murroksessa – vuodelevosta ja kylvyistä siirryttiin kohti shokkihoitojen ja lääkkeiden aikakautta.
Hoidon arvopohjan muodostivat käsitykset mielisairauksien perinnöllisyydestä, psyykkisen oireilun taustalla olevasta poikkeavasta sielunrakenteesta ja terveelle ihmiselle luontaisesta yhteiskuntavietistä. Jatkosodan aika oli historiallinen poikkeusaika ja opinnäytetyön tulokset ovat viitteellisesti sovellettavissa tuolloin vallinneeseen historialliseen todellisuuteen.