Ratsastusterapian merkitys autistisen kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksessa
Hellanmaa, Maria Eleonoora; Lindström, Jenna (2009)
Hellanmaa, Maria Eleonoora
Lindström, Jenna
Laurea-ammattikorkeakoulu
2009
Creative Commons Attribution-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245979
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-200911245979
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää ratsastusterapian merkitystä osana autistisen kehitysvammaisen lapsen kuntoutusta Rinnekoti-Säätiössä. Työssä tarkastellaan asiaa psykofyysisen fysioterapian sekä sensorisen integraation näkökulmasta. Tutkimuskysymyksinä ovat, millaista lapsen sosiaalinen ja motorinen toiminta on ratsastusterapiatilanteessa ja koulu- sekä hoitokotiympäristössä ja millaisia eroja motorisessa ja sosiaalisessa toiminnassa näissä ympäristöissä ilmenee. Kohderyhmän muodostavat Rinnekodin kaksi autistista kehitysvammaista lasta. Lasten havainnoinnin kautta pyrimme tuomaan ratsastusterapian merkitystä heidän kuntoutuksessaan entistä paremmin esille. Tämä työ on toteutettu yhteistyössä Rinnekoti-Säätiön kanssa.
Opinnäytetyömme tutkimusote on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineisto on kerätty havaintopäiväkirjaa ja videokuvausta käyttäen. Havainnoinnissa on käytetty menetelmänä tarkkailevaa havainnointia. Aineistoa on kerätty koulu- ja hoitokotiympäristöstä sekä ratsastusterapiatilanteista. Pääasiallisena tarkoituksena on tarkastella lasta hoitokoti- ja kouluympäristössä sekä ratsastusterapiatilanteissa ja verrata kokonaisvaltaista toimintaa toisiinsa, jotta ratsastusterapian mahdolliset merkitykset kuntoutuksen näkökulmasta olisi mahdollista tuoda esille. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysiä käyttäen. Opinnäytetyön tulokset on jaettu tutkimushenkilöittäin A- ja B- osioihin. Teoriaosuus on toteutettu yhdessä opinnäytetyön tekijöiden kesken, mutta tutkimushenkilöiden havainnoinnin tulosten purku on toteutettu erillisinä tapauksina. Uskomme tämän mahdollistavan kahden erilaisen näkökulman esille tuomisen sekä antavan lisänäkökulmaa työhömme. Autismin kirjon muotoja on yhtä monta kuin autistisia henkilöitä, ja jokainen autistinen henkilö on erilainen omine oirekuvineen. Näin ollen yleistyksen tekeminen ratsastusterapian vaikutuksista autistisiin lapsiin on vaikeaa tehdä.
Opinnäytetyön havainnointitulosten analyysin perusteella voidaan sanoa, että ratsastusterapialla on positiivisia vaikutuksia niin lapsen sosiaalisella kuin motorisellakin tasolla. Henkilöllä A keskeisinä tuloksina on nähtävissä lisääntynyt sosiaalinen ja fyysinen vuorovaikutus sekä karkeamotoriikan ja ryhdin parantuminen ratsastusterapiatilanteessa verrattuna koulutilanteisiin. Henkilöllä B keskeisenä tuloksena on yleisen keskittymiskyvyn paraneminen sekä vuorovaikutuksellisuuden lisääntyminen ratsastusterapiatilanteissa verrattuna hoitokoti- ja koulutilanteisiin. Uskomme työn hyödyttävän ratsastusterapeutteja ja muuta henkilökuntaa Rinnekoti-Säätiössä sekä lisäävän yleistä tietoutta ratsastusterapian positiivisista vaikutuksista autistisilla ja kehitysvammaisilla lapsilla ja näin ollen lisäävän ratsastusterapian arvostusta fysioterapeuttisena terapiamuotona. Lisätutkimustuloksia aiheesta kuitenkin vielä tarvitaan.
Opinnäytetyömme tutkimusote on laadullinen eli kvalitatiivinen. Aineisto on kerätty havaintopäiväkirjaa ja videokuvausta käyttäen. Havainnoinnissa on käytetty menetelmänä tarkkailevaa havainnointia. Aineistoa on kerätty koulu- ja hoitokotiympäristöstä sekä ratsastusterapiatilanteista. Pääasiallisena tarkoituksena on tarkastella lasta hoitokoti- ja kouluympäristössä sekä ratsastusterapiatilanteissa ja verrata kokonaisvaltaista toimintaa toisiinsa, jotta ratsastusterapian mahdolliset merkitykset kuntoutuksen näkökulmasta olisi mahdollista tuoda esille. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysiä käyttäen. Opinnäytetyön tulokset on jaettu tutkimushenkilöittäin A- ja B- osioihin. Teoriaosuus on toteutettu yhdessä opinnäytetyön tekijöiden kesken, mutta tutkimushenkilöiden havainnoinnin tulosten purku on toteutettu erillisinä tapauksina. Uskomme tämän mahdollistavan kahden erilaisen näkökulman esille tuomisen sekä antavan lisänäkökulmaa työhömme. Autismin kirjon muotoja on yhtä monta kuin autistisia henkilöitä, ja jokainen autistinen henkilö on erilainen omine oirekuvineen. Näin ollen yleistyksen tekeminen ratsastusterapian vaikutuksista autistisiin lapsiin on vaikeaa tehdä.
Opinnäytetyön havainnointitulosten analyysin perusteella voidaan sanoa, että ratsastusterapialla on positiivisia vaikutuksia niin lapsen sosiaalisella kuin motorisellakin tasolla. Henkilöllä A keskeisinä tuloksina on nähtävissä lisääntynyt sosiaalinen ja fyysinen vuorovaikutus sekä karkeamotoriikan ja ryhdin parantuminen ratsastusterapiatilanteessa verrattuna koulutilanteisiin. Henkilöllä B keskeisenä tuloksena on yleisen keskittymiskyvyn paraneminen sekä vuorovaikutuksellisuuden lisääntyminen ratsastusterapiatilanteissa verrattuna hoitokoti- ja koulutilanteisiin. Uskomme työn hyödyttävän ratsastusterapeutteja ja muuta henkilökuntaa Rinnekoti-Säätiössä sekä lisäävän yleistä tietoutta ratsastusterapian positiivisista vaikutuksista autistisilla ja kehitysvammaisilla lapsilla ja näin ollen lisäävän ratsastusterapian arvostusta fysioterapeuttisena terapiamuotona. Lisätutkimustuloksia aiheesta kuitenkin vielä tarvitaan.