Päivystysalueen Virve-vastaavien näkemyksiä Virven käytöstä

Abstract

Viranomaisradioverkko Virven suunnittelu alkoi 1990-luvun alussa. Tarkoituksena aikaansaada turvallinen ja tehokas radioverkko viranomaisille. Samalla uusi verkko korvaisi viranomaisten aiemmin käyttämät kommunikointijärjestelmät. Virve-verkon valmistuminen ja käyttöönotto ajoittui 2000-luvun alkuun. Virve-verkon käyttäjinä ovat lähinnä pelastustoimi ja poliisitoimi, raja- ja merivartiolaitos, tulli, puolustusvoimat sekä sosiaali- ja terveystoimi. Viime vuosina Virven käyttäjäkuntaan ovat liittyneet yksityiset toimijat.

Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää, millaisia näkemyksiä Virve-vastaavilla on Virven käytöstä päivystysalueella. Tavoitteena on kehittää Virve-päätelaitteen koulutusta Virve-vastaavien näkemysten perusteella työelämässä jo oleville sairaanhoitajille sekä valmistuville sairaanhoitajille.

Haastattelun kohderyhmänä oli Jorvin, Lohjan ja Tammisaaren sairaaloiden päivystyksen hoitohenkilökunta, joka toimi Virve-vastaavina. Virve-vastaavina sairaaloissa toimivat olivat hoitotyöhön koulutuksen saanutta hoitohenkilökuntaa, jonka kokemus työnteosta päivystyksessä vaihteli puolestatoista kymmeneen vuoteen. Virve-vastaavina heidän kokemuksena vaihteli muuttamasta kuukaudesta muutaman vuoteen.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluun osallistui Virve-vastaavia Jorvin, Lohjan ja Tammisaaren sairaaloiden päivystyksestä. Haastattelu teemat olivat seuraavat: miten paljon Virve-puhelin on käytössä päivystysalueilla, mihin tarkoitukseen sitä käytetään ja onko Virve-vastaavien saama koulutus ollut riittävä, jotta he voivat kouluttaa muita hoitohenkilökuntaan kuuluvia. Haastattelut nauhoitettiin ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tulosten mukaan Virve-puhelimen pohjakoulutus on vaihtelevaa ja Virve käyttö päivystysalueella on vielä vähäistä. Haastatellut Virve-vastaavat totesivat, että ennakkoilmoitukset sairaankuljetusyksiköstä tulevat päivystykseen suurimmalta osin gsm-puhelimen kautta. Päivystyksen ja osastojen välillä Virve-puhelinta ei käytetä kommunikoitiin eikä hälyttämiseen. Harjoitukset Husin sairaaloiden ja sen johdon välillä ovat ainoat tilanteet, missä Virve-puhelinta käytetään sen käyttötarkoituksen mukaisesti. Kaikilta haastateltavilta välittyi selkeä viesti Virve-koulutuksen kehittämisestä ja sen tarpeellisuudesta.

Tulosten pohjalta Virve-puhelimen käyttökoulutuksessa voitaisiin kiinnittää lisää huomioita käytännönläheisyyteen, joka saattaisi madaltaa sen käyttöönottoa sairaaloiden päivystysalueilla laajemmin. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää suunnitellessa Virve-koulutusta jo työelämässä oleville että valmistumisvaiheen terveysalan opiskelijoille.

The planning of the public officials radio network Virve began in the beginning of the 1990’s. Its purpose was to enable a safe and efficient radio network for public officials, consequently replacing the formerly used communication systems. The network was finished and inaugurated in the beginning of the millennium. The main users of the Virve-network are rescue and police patrols, border protection services, customs, the armed forces, social services, and health care personnel. In the last few years, private members have also joined the network.

The purpose of our study was to find out about the views those responsible for the use the Virve-network at emergency rooms have on the use of the system. The goal was to develop the training of the use of the network both for currently practicing hospital staff and graduating students. The target group of the conducted interviews were the emergency room personnel that were in charge of the Virve-network at Jorvi, Lohja, and Tammisaari hospitals. The staff in each of the hospitals was qualified health care pesonnel, and its experience in the field ranged from one and a half years to ten years. Their experience with the Virve-network varied from a few months to a few years. The study was executed as a qualitative study. Theme interviews were used to gather the data. Those in charge of the Virve-network at Jorvi, Lohja, and Tammisaari emergency rooms participated in these interviews. The interviews were themed as follows: to what extent is the Virve-phone used within the emergency room is districts, for what purposes is the phone used, and have those in charge of the Virve-network received sufficient training in oder to be able to educate other health care personnel in its use. The interviews were recorded and analysed with content analysis methods. The findings show that the quality of the basic education received on the use of the Virve-phone varies, and the use of the system remains minimal. The interviews revealed that information and forewarning from the incoming emergency vehicles are mainly communicated via mobile phone. The Virve-phone is not used for internal communication between the emergency room and the hospital wards. Practices and drills between HUS- hospitals and their administration have been the only occasions when the Virve-phone has been used for its proper purposes. Everyone interviewed communicated a pressing need for the improvement of training for the use of the Virve-network. Based on these findings, Virve training should be more oriented towards practical applications of the network. This might in turn facilitate and spread its use within emergency room districts. Our study may be used when planning supplementary Virve training for both students and practicing health care personnel.