Vajaaravitsemuksen vaikutus leikkauksesta toipumiseen kirurgisella vuodeosastolla
Nakari, Emma; Nakari, Heli (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Nakari, Emma
Nakari, Heli
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105046984
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105046984
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa vajaaravitsemuksen vaikutuksesta leikkauksesta toipumiseen kirurgisella vuodeosastolla. Teoreettisessa viitekehyksessä kuvattiin vajaaravitsemusta, sen arviointia ja ehkäisyä. Lisäksi siinä kuvattiin vajaaravitsemuksen hoitoa, eri ravintoaineiden vaikutusta haavojen paranemiseen sekä haavan paranemisprosessia. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä tietoisuutta ravitsemuksen tärkeydestä potilaan paranemiseen ja hoitoaikojen lyhenemiseen vuodeosastotyössä olevalle henkilökunnalle. Opinnäytetyö tehtiin HUS tukielin- ja plastiikkakirurgiaan, Peijaksen sairaalalle. Vuodeosastoja siellä on kaksi, ortopedia ja traumatologia. HUS-osastojen laatuvaatimuksiin kuuluu vajaaravitsemuksen ehkäisy. Kun hoitoajat ovat lyhyitä, on vaikeampaa nähdä vajaaravitsemuksen tärkeyttä. HUS on myös mukana magneettisairaalahankkeessa. Se on kansainvälinen laatujärjestelmä, joka tarjoaa potilaille korkean hoitotason (ANCC 2020.)
Menetelmänä opinnäytetyössä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja tietoa haettiin tutkimuskysymykseen: “Miten vajaaravitsemusta voidaan ehkäistä?”. Tiedonhaussa käytettiin suomen- ja englanninkielisiä tietokantoja. Opinnäytetyön lähteiksi valittiin mahdollisimman uusia kirjoja, tutkimusartikkeleita ja väitöskirjoja, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen. Tiedonhaussa käytettiin viittä eri tietokantaa ja lähteitä valittiin yhteensä 20 kpl. Niistä 15 oli suomenkielisiä ja viisi englanninkielisiä. Opinnäytetyön johtopäätöksenä oli, että vajaaravitsemuksen riskiä ei aina huomata ajoissa. Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta tärkeää olisi vajaaravitsemuksen rutiininomainen arviointi sekä hoitajien riittävä kouluttaminen vajaaravitsemuksen hoitoon. Jatkohoitoon ja kotiin pitäisi tehdä ravitsemussuunnitelma, jotta potilaan paraneminen jatkuisi myös sairaalahoidon jälkeen.
Menetelmänä opinnäytetyössä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus ja tietoa haettiin tutkimuskysymykseen: “Miten vajaaravitsemusta voidaan ehkäistä?”. Tiedonhaussa käytettiin suomen- ja englanninkielisiä tietokantoja. Opinnäytetyön lähteiksi valittiin mahdollisimman uusia kirjoja, tutkimusartikkeleita ja väitöskirjoja, jotka vastasivat tutkimuskysymykseen. Tiedonhaussa käytettiin viittä eri tietokantaa ja lähteitä valittiin yhteensä 20 kpl. Niistä 15 oli suomenkielisiä ja viisi englanninkielisiä. Opinnäytetyön johtopäätöksenä oli, että vajaaravitsemuksen riskiä ei aina huomata ajoissa. Vajaaravitsemuksen ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta tärkeää olisi vajaaravitsemuksen rutiininomainen arviointi sekä hoitajien riittävä kouluttaminen vajaaravitsemuksen hoitoon. Jatkohoitoon ja kotiin pitäisi tehdä ravitsemussuunnitelma, jotta potilaan paraneminen jatkuisi myös sairaalahoidon jälkeen.