Avoliittolain soveltaminen ja tulkinta : korkeimman oikeuden ratkaisuja avoliittolain tulkinnasta

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annettua lakia (26/2011) ja sen soveltamista sekä tulkintaa. Avoliittolaki astui voimaan huhtikuussa 2011. Sen myötä avopuolisoille tuli mahdolliseksi hakea pesänjakajaa omaisuuden erottelemiseksi sekä esittää hyvitysvaatimus toiselle osapuolelle perusteetonta etua synnyttäneen yhteistalouden hyväksi annetun panoksen perusteella avoliiton päätyttyä. Avoliiton soveltamiseksi liiton on täytettävä laissa määrätyt edellytykset, joten laki ei koske kaikkia avoliittoja. Avoliitot voidaan jakaa lailla säänneltyihin ja lailla sääntelemättömiin liittoihin. Työssä käytettiin lainopillista tutkimusmenetelmää. Teoriaosassa tarkasteltiin avoliiton käsitettä oikeudellisesta näkökulmasta ja selvitettiin lainsisältöä, jotta saatiin tietoa laista ja sen vaikutuksista avoliittoihin. Työn tutkimusosaan valittiin kolme oikeustapausta, joihin korkein oikeus on antanut ennakkoratkaisunsa. Kaikkiin tapauksiin on sovellettu avoliittolakia. Tutkimusosassa keskityttiin analysoimaan erityisesti korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä, jotta saatiin tietoa siitä, kuinka avoliittolakia sovelletaan käytännössä. Apuna tutkimuksessa käytettiin oikeuslähteitä, kuten oikeuskirjallisuutta, lainsäädäntöä ja hallituksen esitystä (37/2010) avoliittolaista. Avoliittolaki on sisällöltään tiivis ja osaan säännöksistä olisi tarve tehdä tarkennuksia, jotta monitulkintaisilta tilanteilta olisi helpompi välttyä. Tutkimuksen avulla saatiin selville korkeimman oikeuden ennakkopäätösten pohjalta syntyneitä tulkintalinjauksia. Tulkintalinjausten tarkoituksena on ohjata tuomioistuimia lain tulkinnassa sekä toimia lain ohella apuna tapausten ratkaisemisessa tulevaisuudessa. Tutkimus osoitti, ettei avoliittolaki tuo merkittävää oikeudellista suojaa avopuolisoille vaan puolisoiden on itse huolehdittava muun muassa perintöoikeudestaan testamentilla.