Henkirikosuhrin läheisen korvaussuoja rikosvahinkolain valossa
Hiidenheimo, Iida (2021)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Hiidenheimo, Iida
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105067399
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105067399
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä käsitellään henkirikoksen kohteeksi joutuneen läheisten rikosvahinkolain mukaista korvaussuojaa. Opinnäytetyössä keskitytään rikosvahinkolain vuoden 2006 uudistukseen, jolla läheisten oikeus korvaukseen kärsimyksestä valtion varoista muutettiin korvaukseen henkilövahingosta johtuvista sairaanhoitokuluista, muista kuluista sekä ansionmenetyksestä. Tarkoituksena on arvioida sitä, onko henkirikosuhrin läheisten korvaussuoja riittävä, vai tulisiko sitä muuttaa ja miten. Opinnäytetyö tarjoaa tietoa korvauskäytännöistä henkirikoksen johdosta kuolleen henkilön omaisille, mutta myös heidän kanssaan työskenteleville tahoille aina esitutkintaa tekevistä poliiseista oikeudellisiin avustajiin sekä muihin tukihenkilöihin. Lisäksi opinnäytetyöstä voivat hyötyä lainvalmistelutyössä mukana olevat henkilöt. Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään pääosin lainoppia, joka tutkii voimassa olevaa oikeutta. Tämän lisäksi opinnäytetyössä hyödynnetään kvalitatiivista tutkimusmenetelmää erityisesti opinnäytetyön yhteydessä tehtyjen haastattelujen osalta.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys alkaa henkirikollisuuden ja sen kehityksen tarkastelulla. Henkirikosten määrä Suomessa on vähentynyt 53 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2019 verrattuna. Tausta rikosvahinkolain kokonaisuudistuksen aikaan on siten muuttunut huomattavasti. Tämän jälkeen tarkastellaan vahingonkorvauslakia, joka määrittelee sen, mitä läheinen voi tekijältä vaatia oikeudenkäynnissä. Lisäksi tuomittuja korvauksia käsitellään Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisujen kautta. Keskeisenä tarkastelun kohteena opinnäytetyössä on rikosvahinkolaki, joka sääntelee rikosvahingoista, joista rikoksen uhri voi hakea korvausta valtion varoista maksettavaksi. Tutkimuksessa perehdytään sekä lainvalmisteluaineistoon että lain vaikutusten jälkikäteiseen arviointiin. Lisäksi vertailuaineistona käsitellään lyhyesti myös toisten Pohjoismaiden rikosvahinkokorvausjärjestelmiä. Puolestaan työelämän näkemyksiä korvaussuojan riittävyydestä tuodaan esiin oikeudellisten avustajien haastattelujen kautta, ja myös vahvistus aiheen tärkeydestä on saatu haastateltavilta.
Tuloksena voidaan todeta, että korvaussuoja ei ole kaikilta osin riittävä ja sitä tulisi kehittää. Muutos entiseen, eli kärsimyskorvauksen palauttaminen rikosvahinkolakiin, ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan vaihtoehtoja on useita. Lakimuutoksen arviointi kuitenkin vaatii lisäksi oikeuspoliittista harkintaa erityisesti valtion talouden kannalta. This thesis considers the homicide victim’s near relative’s rights for the compensation paid from state funds for damage caused by a criminal offence. The main focus is on the Act on Compensation for Crime Damage (ACCD) legislative amendment in 2006, when the homicide victim’s near relative rights for compensation for suffering was removed. It was replaced by a right for the medical costs, other costs and loss of income by personal injury. The purpose of this thesis is to evaluate whether the protection given by the ACCD is sufficient, or should it be changed and how. This thesis provides information on criminal injury compensation to the homicide victim’s near relative and for professionals who works for the victim’s families but also for people who work on legislative work. The method that was mainly used in this thesis was legal dogmatics, which was concerned with the law in force and additionally part of this thesis has utilized qualitative research, (for example for the interviews).
The theoretical framework firstly examined homicides in Finland which has decreased by 53 percent from the years 2000 to 2019. The background at the time of legislative amendment had changed considerably. This is followed by the review of Tort Liability Act, which defines what homicide victim’s near relative can claim from the offender at trial. In addition, the Court of Appeal of Eastern Finland sentencing and compensation policy was assessed. After that the ACCD was evaluated through government proposals and reports of the impacts of amendment. In addition, a few other Nordic countries’ Acts on Compensation for Crime Damage were considered. The attorneys’ views on the adequacy of the compensation protection are raised through the interviews and confirmation of the importance of this subject has also been obtained from interviewees.
The result of the thesis consider that the homicide victim’s near relative compensation protection is not adequate in all respects and should be developed. However, a change to the compensation for suffering, is not essential and the protection can be improved in other ways. If there is to be a possible amendment it will be necessary to evaluate the state’s economic resources.
Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys alkaa henkirikollisuuden ja sen kehityksen tarkastelulla. Henkirikosten määrä Suomessa on vähentynyt 53 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2019 verrattuna. Tausta rikosvahinkolain kokonaisuudistuksen aikaan on siten muuttunut huomattavasti. Tämän jälkeen tarkastellaan vahingonkorvauslakia, joka määrittelee sen, mitä läheinen voi tekijältä vaatia oikeudenkäynnissä. Lisäksi tuomittuja korvauksia käsitellään Itä-Suomen hovioikeuden ratkaisujen kautta. Keskeisenä tarkastelun kohteena opinnäytetyössä on rikosvahinkolaki, joka sääntelee rikosvahingoista, joista rikoksen uhri voi hakea korvausta valtion varoista maksettavaksi. Tutkimuksessa perehdytään sekä lainvalmisteluaineistoon että lain vaikutusten jälkikäteiseen arviointiin. Lisäksi vertailuaineistona käsitellään lyhyesti myös toisten Pohjoismaiden rikosvahinkokorvausjärjestelmiä. Puolestaan työelämän näkemyksiä korvaussuojan riittävyydestä tuodaan esiin oikeudellisten avustajien haastattelujen kautta, ja myös vahvistus aiheen tärkeydestä on saatu haastateltavilta.
Tuloksena voidaan todeta, että korvaussuoja ei ole kaikilta osin riittävä ja sitä tulisi kehittää. Muutos entiseen, eli kärsimyskorvauksen palauttaminen rikosvahinkolakiin, ei kuitenkaan ole välttämätöntä, vaan vaihtoehtoja on useita. Lakimuutoksen arviointi kuitenkin vaatii lisäksi oikeuspoliittista harkintaa erityisesti valtion talouden kannalta.
The theoretical framework firstly examined homicides in Finland which has decreased by 53 percent from the years 2000 to 2019. The background at the time of legislative amendment had changed considerably. This is followed by the review of Tort Liability Act, which defines what homicide victim’s near relative can claim from the offender at trial. In addition, the Court of Appeal of Eastern Finland sentencing and compensation policy was assessed. After that the ACCD was evaluated through government proposals and reports of the impacts of amendment. In addition, a few other Nordic countries’ Acts on Compensation for Crime Damage were considered. The attorneys’ views on the adequacy of the compensation protection are raised through the interviews and confirmation of the importance of this subject has also been obtained from interviewees.
The result of the thesis consider that the homicide victim’s near relative compensation protection is not adequate in all respects and should be developed. However, a change to the compensation for suffering, is not essential and the protection can be improved in other ways. If there is to be a possible amendment it will be necessary to evaluate the state’s economic resources.