Monitaiteinen tutkimusmatka meditatiiviseen kuvan tekemiseen : Oodidoo-ryhmän projekti

Abstract

Tutkimuksessa kartoitettiin meditatiivisen kokemuksen luonnetta sekä mahdollisuutta tehdä siitä kuvaa monitaiteisessa ja yhteisöllisessä taiteen tekemisen prosessissa. Kuvaa tehtiin kehontietoisuuden tilassa meditatiivisesta kokemuksesta käsin; ohjautumalla siitä kehon sisäisestä liikkeen kokemuksesta, minkä lauletun äänen kehollinen resonanssi synnytti. Tutkimus hahmottui kontemplatiivisen kehon fenomenologiana.

Tutkimusmenetelmiä olivat meditaatio, gregoriaaninen laulu, kehon sisäinen kuuntelu, piirtäminen ja maalaaminen, intuitiivinen assosiointi, kokemusten jakaminen ryhmässä, reflektoiva dialogi sekä fenomenologinen analyysi.

Tutkimuksen keskeisin tulos on siinä syntynyt monitaiteinen, meditatiivinen ja yhteisöllinen kuvan tekemisen menetelmä. Sen avulla syntyi yhteisöllistä taidetta: monotypia-vedoksia, maalauksia sekä monitaiteisen ryhmän laulu-maalausaktin videodokumentaatioita; niistä edelleen prosessiteoskonsepteja ja installaatioita. Menetelmässä vaikuttaa synkronisiteetti-ilmiö, joka nousi esiin ryhmän meditaatiossa.

Tutkimusta motivoi pyrkimys meditatiivisen kokemuksen näkyväksi tekemiseen. Sillä kokemus muuttaa ihmistä kokonaisvaltaisesti ja sen kautta voi rakentaa uudenlaista tapaa olla maailmassa. Tutkimus nostaa esiin meditatiivisen taiteen tekemisen ja uuden Oodidoo-menetelmän potentiaalin ihmisen tietoisuuden tutkimisessa ja itseymmärryksen uudistamisessa antroposeenin ajassa.

The subject of the study was a meditative experience and the possibility of creating a picture of it in a collective process of multi-art making. The creation of pictures in a state of body awareness as part of the meditative experience, proceeded from the experience of movement within the body, prompted by the voice resonation from singing. So the study showed itself as phenomenology of the contemplative body.

The methods of research were meditation, Gregorian chant, drawing and painting, intuitive association (technique), sharing experiences among the team, reflective dialogue and phenomenological analysis.

The essential research result was a new, structured method for multi-artistic meditative and collective picture-making, whereby the monoprints, paintings and documentation videos of the team’s simultaneous act of singing and painting were created. The concept of process work and installations were formulated from these group acts as well. Overall, this method included the phenomenon of synchronicity which appeared in the team’s meditation.

The objective of the study was to make the meditative experience visible. Through this experience one is able to create new ways to constitute one’s world view. The study highlights the potential on meditative art-making and the newborn method when exploring consciousness in self-realization and reforming self-understanding in the Anthropocene era.