Perehdytysprosessin kehittäminen Nuorten turvatalossa
Jasmin, Andberg (2021)
Jasmin, Andberg
2021
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118237
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105118237
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, miten kohdeorganisaation perehdytysprosessi onnistuu ja mitä kehittävää perehdytyksessä olisi tulevaisuudessa. Kohdeorganisaationa tässä opinnäytetyössä on Suomen Punaisen Ristin Nuorten turvatalo Vantaalla. Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen avulla, Microsoft Teams-yhteyden kautta tehtyjä teemahaastatteluja käyttäen. Teemahaastatteluihin osallistui viisi turvatalon harjoittelijaa, jotka suorittivat ammattiharjoitteluaan organisaation eri toiminnoissa.
Teoreettinen viitekehys on koottu kirjallisuus- ja internetlähteistä, jotka käsittelevät perehdytystä, työnopastusta sekä työhyvinvointia. Näiden lisäksi kartoitettiin työturvallisuutta, erityisesti sosiaalialan erityispiirteiden osalta. Opinnäytetyötä varten tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin peilaamaan työhyvinvoinnin näkökulmasta erityisesti perehdytyksen vaikutusta motivaatioon ja sitoutumiseen.
Teemahaastatteluissa kävi ilmi, että harjoittelijat kokevat perehdytysprosessin onnistuneen hyvin. Työturvallisuuden näkökulmasta erityisesti purkukeskustelut, jotka työssä aiheuttavat mahdollista myötätuntouupumusta, saavat paljon kiitosta. Harjoittelijat kokevat, että myös varsinaisen perehdytysprosessin jälkeen, muilta työntekijöiltä saa tarvittavaa tukea työtehtäviensä hoitamiseen. Harjoittelun joustavuus nähdään positiivisena asiana työhyvinvoinnin kannalta.
Kehitysideoina perehdytysprosessissa voitaisiin käyttää mahdollisuuksien mukaan aina edellistä harjoittelijaa, jolla on sama koulutustausta sekä työtehtävät oman harjoittelunsa aikana. Työturvallisuuden näkökulmasta etätyöhön liittyviä haasteita, kuten ergonomiaa, olisi hyödyllistä lisätä yleiseen perehdytysmateriaaliin.
Teoreettinen viitekehys on koottu kirjallisuus- ja internetlähteistä, jotka käsittelevät perehdytystä, työnopastusta sekä työhyvinvointia. Näiden lisäksi kartoitettiin työturvallisuutta, erityisesti sosiaalialan erityispiirteiden osalta. Opinnäytetyötä varten tehdyssä tutkimuksessa pyrittiin peilaamaan työhyvinvoinnin näkökulmasta erityisesti perehdytyksen vaikutusta motivaatioon ja sitoutumiseen.
Teemahaastatteluissa kävi ilmi, että harjoittelijat kokevat perehdytysprosessin onnistuneen hyvin. Työturvallisuuden näkökulmasta erityisesti purkukeskustelut, jotka työssä aiheuttavat mahdollista myötätuntouupumusta, saavat paljon kiitosta. Harjoittelijat kokevat, että myös varsinaisen perehdytysprosessin jälkeen, muilta työntekijöiltä saa tarvittavaa tukea työtehtäviensä hoitamiseen. Harjoittelun joustavuus nähdään positiivisena asiana työhyvinvoinnin kannalta.
Kehitysideoina perehdytysprosessissa voitaisiin käyttää mahdollisuuksien mukaan aina edellistä harjoittelijaa, jolla on sama koulutustausta sekä työtehtävät oman harjoittelunsa aikana. Työturvallisuuden näkökulmasta etätyöhön liittyviä haasteita, kuten ergonomiaa, olisi hyödyllistä lisätä yleiseen perehdytysmateriaaliin.