Resilienssin vahvistaminen Maahanmuuttoviraston lupa- ja kansalaisuusyksikön kansalaisuuden vastuualueella

Abstract

Opinnäytetyöni tarkoituksena oli tutkia Maahanmuuttoviraston lupa- ja kansalaisuusyksikön kansalaisuuden vastuualueen resilienssin nykytilaa ja etsiä parhaita käytänteitä resilienssin vahvistamiseksi.

Kansalaisuuden vastuualue on viimeisen viiden vuoden aikana kokenut useita erilaisia muutoksia ja on edelleen sopeutumisvaiheessa. Organisaatiomuutos ja koronapandemia samanaikaisina tapahtumina ovat pakottaneet vastuualueen sekä henkilöstön joustamaan sekä opettelemaan uuden tavan tehdä työtä. Opinnäytetyöni tavoitteena oli tuottaa hyödyllistä tietoa resilienssin nykytilasta ja muutosten vaikutuksesta sekä löytää keinoja resilienssin vahvistamiseksi.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Teoreettinen viitekehys perustui organisaation varautumisen ja jatkuvuudenhallinnan pohjalta organisaation resilienssiin. Tutkimuksen tietopohja rakentui voimassa oleviin standardeihin, kirjallisuuteen ja Suomessa suoritettuun resilienssitutkimukseen. Laadullinen tutkimus suoritettiin kahdella tutkimusmenetelmällä, lomakekyselynä vastuualueen henkilöstölle helmikuussa 2021 sekä vastuualueen johdon puolistrukturoituina teemahaastatteluina maaliskuussa 2021. Kyselytutkimuksen ja haastattelujen kysymykset rakentuivat jatkuvuudenhallinnan, varautumisen, resilienssin ja palautumisen pohjalle. Tutkimusaineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksen vastausten perusteella kyselytutkimukseen vastanneet toivoivat muun muassa ennakoivaa ja aktiivista viestintää, vastuualueen toiminnan yhdessä kehittämistä ja koulutusta. Haastateltavat kokivat tärkeäksi osallistumisen muutosten eri vaiheisiin ja toivoivat, että viestintää kehitetään.

Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että kansalaisuuden vastuualueen resilienssiä voidaan vahvistaa kehittämällä viestintää sekä dialogia ja edistämällä innovointia ja uuden oppimista. Vastuualue voi tukea ja vahvistaa työntekijän resilienssiä arvostavan johtamisen keinoin, avoimella keskustelulla ja kehittämällä yhdessä toimintaa. Resilientti yksilö puolestaan vahvistaa vastuualueen resilienssiä. Näin yhteisöllisyys lujittuu ja vastuualueen kyky kohdata muutokset vahvistuu.

Koska resilienssi ei ole kertaluontoinen tapahtuma tai pääty muutokseen, resilienssin tilaa tulisi vastuualueella säännöllisesti seurata ja mitata, esimerkiksi lomakekyselyillä tai ”fiilismittareilla”. Resilienssitilan seuranta ja vahvistaminen ylläpitävät vastuualueen kyvykkyyttä ennakoida tukalat tilanteet ja edistävät iskunkestävyyttä sekä mahdollistavat ketterän toiminnan ja uudistumisen muutoksessa.